nykypäivän teknologiavetoisessa maailmassa ihmiset odottavat, että heillä on keinot kommunikoida muiden kanssa milloin tahansa. Kyky luoda pelkästään keskinäiseen ymmärrykseen ja yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin perustuvia suhteita on ruokkinut sosiaalisen median ilmiöitä. Ennen ihmiset pystyivät kokoontumaan fyysisesti yhteen ja keskustelemaan huolista tai jakamaan ajatuksia. Kuitenkin julkinen sfäärit ovat muuttumassa kokoontuminen kahviloissa kokous verkossa foorumeilla ja muilla sosiaalisen median alustoilla. Kuten lukee teoksessa Mediated Society-a critical sociology of media, the prospective of critical sociology, painopiste on siinä, miten mediakäytännöt vaikuttavat siihen, mitä pidämme normaalina ja vaikuttavat yhteiskunnan arvoihin. Nykymaailmassa teknologian helppo saatavuus luo tilanteen, että kun katselee ympärilleen, ihmiset käyttävät usein älypuhelimia tai tietokoneitaan tarkistaakseen, mitä ympärillä olevassa maailmassa tapahtuu, antaen yhteenkuuluvuuden tunteen. Onko tällä vaivattomalla yhteydellä nettimaailmaan merkittäviä vaikutuksia kulttuuriin?

aloitetaan kulttuurin määrittelyllä. Georg Simmelin mukaan ”objektiivinen kulttuuri nähdään’ asiana ’ja Subjektiivinen kulttuuri sen’ ainutlaatuisena kokemuksena ’ (Jackson, J. D., Neilsen, G, and Hsu, Yon, 2011, s. 10)”. Kulttuuri koetaan, jaetaan ja omaksutaan.

Digital Nationin mukaan 90-minuuttinen PBS-dokumentti esitettiin helmikuussa. 10, 2010, ohjelman tarkoitus oli: ”tutkia uuden digitaalisen kulttuurin esittämiä riskejä ja mahdollisuuksia, myyttejä ja realiteetteja”. Yksi tämän dokumentin monista oivalluksista on se, että tässä langallisessa maailmassa samassa talossa tai työpaikalla asuvat ihmiset voivat kaikki katsella eri ruutuja ja kommunikoida eri ihmisten kanssa. Tämä muuttaa sitä, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, samoin kuin sitä, mistä meidän julkiset sfäärit voivat löytyä (verkossa sen sijaan, että keskustelisimme ruokapöydässä tai kokouksissa työpaikalla, ehkä?). Eniten minua huolestuttaa ehdotus, jonka mukaan moniammatillista verkossa ei pidä ylistää, vaan olla huolissaan sen vaikutuksesta kognitiivisiin kykyihin.

Sherry Turkle, on Abby Rockefeller Mauzé-professori MIT: n tiede -, teknologia-ja Yhteiskuntaohjelmassa, ja häntä pidetään ansioituneena tutkijana siinä, miten teknologia vaikuttaa ihmisen identiteettiin ymmärtääkseen, mitä tapahtuu, kun mieli kohtaa koneen.

TED-puheissa nähtynä Turkle jakaa ajatuksiaan teknologian vaikutuksesta. Hän sanoo:”koska odotamme enemmän teknologialta, alamme odottaa vähemmän toisiltamme”. Hän arvelee, että usein piiloudutaan lähettämällä viestejä sähköisesti sen sijaan, että vaikeista asioista keskusteltaisiin kasvotusten. Tämä johtuu uskomuksesta, että verkossa on vähemmän henkilökohtaista ja pyrkimystä luoda yhteys inhimillisellä tasolla ja se vähenee lähettämällä viestejä verkossa eikä henkilökohtaisesti. Miksi? Jos asioista tai huolenaiheista puhutaan kasvotusten, avautuu keskustelu, jossa tunteet, ajatukset, ideat altistuvat jaettaviksi ja tunnusteltaviksi. Turklen mukaan voimme piiloutua toisiltamme, vaikka olemme enemmän sähköisesti yhteydessä. Hän korostaa, että emme rakenna suhteita toisiimme, vaan suhdetta teknologiaan ikään kuin se olisi todellista. Turklen mukaan teknologia ei eläydy, eikä koe kuolemaa tai pettymyksiä. Sen sijaan valitsemme käyttää teknologiaa, kun tunnemme olevamme haavoittuvaisia ja teknologia antaa meille illuusion mukavuudesta ja kontrollista.

Turkle sanoo: ”Olemme yksinäisiä, mutta pelkäämme läheisyyttä. Joten sosiaalisista verkostoista sosiaalisiin robotteihin, suunnittelemme teknologioita, jotka antavat meille illuusion toveruudesta ilman ystävyyden vaatimuksia.”Onko tällä teknologian käytön lähestymistavalla vaikutusta ihmissuhteisiin?

on tärkeää, että katsomme lähettämiemme viestien syitä. Bergerin tutkimus tarkasteli ajatusprosesseja, joita ihmiset käyvät läpi tuottaakseen sanomansa. Berger totesi: ”suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä on päämäärätietoista; meillä on syitä sanoa mitä sanomme” (Griffen, 2012. s. 130). Kun otetaan huomioon tekniikan nopeus ja vauhti, johon monet ihmiset reagoivat, niin harkitsevatko he todella ja ajattelevatko he sen mahdollisia seurauksia, mitä he välittävät?

kuten luennollamme keskusteltiin, median historia ja kulttuurin aineisto on aina uutta (Gitelman, 2006, s. 59), ”yleisö koostuu käyttäjistä, mutta kaikki käyttäjät eivät ole julkisen piirin oikeutettuja tai perustavia jäseniä.”Tämä voi jakaa enemmän kuin yhdistää ihmisiä perustuen heidän kykyynsä käyttää teknologiaa, valintaan olla yhteydessä 24/7, taitoon kirjallisessa viestinnässä ja äänensävyn käyttöön kirjoituksessa.

jatkuva viestintä teknologian avulla muuttaa ihmisten tapaa ajatella itseään ja miten he kommunikoivat. He voivat saada huomiota, tulla aina kuulluiksi, eikä koskaan tarvitse olla yksin. Sähköisesti kytkeminen voi johtaa myös eristämiseen. He eivät useinkaan anna aikaa ajatella tai kuunnella toisiaan jatkuvalla aistiärsykkeellä tekstejä, twiittejä, Facebook-päivityksiä, sähköposteja ja muuta. Kriittisen sosiologian tulevaisuuden ymmärtäminen ja se, miten mediakäytännöt vaikuttavat siihen, mikä nähdään normaalina, vaikuttaa yhteiskunnan arvoihin. Teknologian ja verkkoviestinnän helppous vaikuttaa kulttuuriin paikallisesti ja maailmanlaajuisesti, kun yhä useammat ihmiset haluavat kommunikoida verkossa kasvokkain.

Digimaat. PBS: n dokumentti. Retrieved from http://www.youtube.com/show/pbsfrontlinedigitalnation
Griffen, E., (2012) Communication: a first look at communication theory. McGraw Hill Company, Luku 10 (sivut 125-137). New York, N. Y.

Gitelman, L. (2008 (2006)). Uusia Median Käyttäjiä. Aina jo uutta: Media, historia ja kulttuurin Data. (s. 59-86, 167-171) Cambridge, MA: the MIT Press.

Jackson, J. D., Nielsen, G., & Hsu, Y. (2011). In Mediated Society: A Critical Sociology of Media. Oxford: Oxford University Press.

Turkle, S. (2012) Connected, but alone?. Retrieved from