robotit vievät työpaikkamme – vai vievätkö? Tämä on ollut yksi viime vuosien kuumimmista keskustelunaiheista, kun tekoälyn ja robotiikan kaltaisissa teknologioissa tapahtuvat hätkähdyttävät kehitysloikat tekevät automaatiosta yhä tuntevamman, tehokkaamman ja tuottavamman. Ja sitä mukaa kuin he tulevat yhä kyvykkäämmiksi suorittamaan työtehtäviä, jotka on perinteisesti annettu ihmistyöntekijöille—ja usein tekevät niin paljon nopeammin ja tehokkaammin monissa tapauksissa—kysymys robottien korvaamisesta työntekijöillä muuttuu vähemmän ”jos” – kysymykseksi ja enemmän ”milloin” – kysymykseksi.

nyt on esitetty runsaasti arvioita siitä, kuinka merkittävästi automaatio tulee vaikuttamaan olemassa olevaan työvoimaan. Esimerkiksi McKinsey arvioi, että noin puolet niistä toiminnoista, joista ihmisille maksetaan maailmanlaajuisesti, voitaisiin teoriassa automatisoida käyttäen tällä hetkellä esitettyjä teknologioita, vaikka alle 5 prosenttia työpaikoista voi olla ”täysin automatisoituja” ja noin 60 prosenttia työpaikoista näkee vähintään kolmasosan niiden toiminnoista olevan mahdollisesti automatisoituja, mikä merkitsee merkittäviä muutoksia työpaikoilla. Kesäkuussa 2019 julkaistu Oxford Economicsin tutkimus ”How Robots Change the World – What Automation Really Means for Jobs and Productivity” puolestaan ehdotti, että robotit voisivat ottaa yli 20 miljoonaa valmistavaa työpaikkaa ympäri maailmaa vuoteen 2030 mennessä, ja 14 miljoonaa robottia olisi otettu töihin pelkästään Kiinaan. Ja mitä tulee Yhdysvaltoihin, Brookings-instituutin raportissa ennustettiin noin 36 miljoonan amerikkalaisen pitävän työtä, jossa” altistetaan paljon ” automaatiolle, niin että ainakin 70 prosenttia heidän tehtävistään voitaisiin pian suorittaa koneilla, joissa käytetään nykyistä tekniikkaa, kuten kokkeja, kuorma-autonkuljettajia ja toimistotyöntekijöitä.

mutta perinteiseen työskentelytapaan vaikuttaa dramaattisesti muukin kuin automaatio. Kehittynyt valmistus integroi uusia innovatiivisia teknologioita sekä tuotantoprosessiin että lopputuotteisiin ja aiheuttaa siten samanlaisia eksistentiaalisia kysymyksiä inhimillisen pääoman hyödyllisyydestä ja luonteesta. Keikkatalous muuttaa myös oleellisesti sitä, mitä tarkoittaa olla duunari tämän päivän työmarkkinoilla. Kaikkien näiden tekijöiden on siis määrä muuttaa työn luonnetta tulevan vuosikymmenen aikana, mikä tarkoittaa sitä, että lähes kaikkien alojen työntekijöiden on valmistauduttava siihen.

tekoälyn ja koneoppimisen (ML) kaltaisten edistysaskelten lisäksi kansainvälinen työjärjestö (ILO), Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen työjärjestön (ILO) pysyvä sihteeristö, määrittelee viisi muuta ”ulottuvuutta”, jotka muokkaavat voimakkaasti työn tulevaisuutta:

1. työpaikkojen luominen: voittaako automaatio työpaikkojen luomisen? Monet odottavat, että työpaikkojen tuhoutuminen kiihtyy teknologisten muutosten nykytahdissa. ”Työpaikkojen määrä saattaa siis laskea nopeammin kuin globaali työvoima, kun olemassa olevat työpaikat korvataan automaatiolla ja muilla tekoälyn ylläpitämillä järjestelmillä.”
2. työpaikkojen laatu: epätyypillisten työmuotojen yleistyminen viime vuosina kaikkialla maailmassa-kuten keikkatalous, johon kuuluu tilapäistä työtä, osa—aikatyötä, lyhytaikaista vuokratyötä ja itsenäistä ammatinharjoittamista-vaikuttaa merkittävästi työn tulevaisuuteen, mikä herättää vakavia huolia työsuhdeturvasta ja työolojen laadusta. Se voi kuitenkin hyödyttää työnantajia lyhyellä aikavälillä lisäämällä työntekijöiden joustavuutta ja kustannussäästöjä, erityisesti jos tällaiset työjärjestelyt vapautetaan sosiaaliturvamaksuista ja muista työsuhde-etuuksista.
3. sosiaaliturva: keikkatalouden työntekijöiden kasvu voi myös sotkea perinteiset määritelmät siitä, mikä on työllisyyttä. Keikkatyöhön liittyvä turvan, turvan ja oikeusturvan puute puolestaan jää harmaaksi alueeksi vielä pitkään.
4. palkka – ja tuloerot: Eriarvoisuuden pelätään edelleen pahenevan, kun pienituloisten kotitalouksien voi olla kaikkein vaikeinta sopeutua uuteen työelämään ja näin jatkaa eriarvoisuuden pahenevaa noidankehää.
5. työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työmarkkinasuhteet: miten järjestäytyneet työvoimalaitokset voisivat muuttua lähivuosina? Vaikka monissa maissa työntekijöiden on nykyään mahdollista neuvotella palkankorotuksista, terveydenhuollon saatavuudesta ja työolojen parantamisesta, ovatko tällaiset järjestäytyneet instituutiot vähemmän tehokkaita näiden tavoitteiden saavuttamisessa, kun työtä siirretään enemmän koneille? Teollisuuskoneiden yleistyminen ja globalisaatio ovat ”vaikeuttaneet ammattiliittojen työn sääntelyä”, ILO: n mukaan, joka tunnistaa myös väestölliset muutokset maahanmuuton ja ikääntyvän työvoiman kautta; teknologiset edistysaskeleet keikkatalouden ja digitalisaation kautta.; vihreään talouteen siirtymisen vaikutukset työpaikkoihin sosiaalisen vuoropuhelun ja työmarkkinasuhteiden erityishaasteina tulevaisuudessa.

Toki COVID-19 heittää omat haasteensa perinteiselle työmallille. Maaliskuussa maailmanlaajuiseksi pandemiaksi nousseen viruksen ansiosta yli kolmannes maailman väestöstä joutui lukkojen taakse. Kuukautta myöhemmin ILO kirjasi, että 1,6 miljardia harmaan talouden työntekijää—eli lähes puolet maailman työvoimasta—oli välittömässä vaarassa menettää toimeentulonsa. Pandemia onkin jo tuonut mukanaan dramaattisia muutoksia perinteiseen ” työpaikkaan ”niin, että” työn tulevaisuus ” näyttää jo nyt toteutuvan. Etätyö, Zoomaustapaamiset, videopuhelut ja nettiviestit ovat nyt normi, kun monet työntekijät jatkavat suojaan virukselta.

ja näyttäisi siltä, että tilanne ei ole lähiaikoina muuttumassa takaisin vanhaan. McKinseyn kesäkuussa teettämässä kyselyssä, johon osallistui 800 johtajaa eri toimialoilta ja kokoluokista Yhdysvalloissa (50 prosenttia vastaajista), Australiassa, Kanadassa, Kiinassa, Ranskassa, Saksassa, Intiassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, todettiin, että pandemian ansiosta edessä on suuri häiriötekijä työpaikan muutoksessa. Noin 85 prosenttia vastaajista on myös sanonut, että heidän yrityksensä on jonkin verran tai huomattavasti nopeuttanut sellaisten teknologioiden käyttöönottoa, jotka mahdollistavat työntekijöiden vuorovaikutuksen ja yhteistyön digitaalisesti, kuten videoneuvottelun ja tiedostojen jakamisen. Noin puolet kyselyyn vastanneista on raportoinut asiakaskanavien lisääntyvästä digitalisoitumisesta verkkokaupan, mobiilisovellusten tai chatbottien kautta, kun taas 35 prosenttia on digitalisoinut toimitusketjujaan edelleen yhdistämällä toimittajansa digitaalisiin alustoihin toimitusketjun hallinnassa.

COVID-19 onkin jo vauhdittanut dramaattisia muutoksia pakottaen yritykset ja kuluttajat muuttamaan rutiinitapojaan, ja näin kriisi kiihdyttää joitakin työvoiman muuttuvia suuntauksia, kuten digitalisaatiota ja automaatiota, sekä joustavien ja etätyöntekijöiden kysynnän kasvua. McKinsey huomautti, että pandemian vuoksi miljoonat ihmiset eivät kuitenkaan ole joutuneet työttömiksi, vaan tästä kriisistä syntynyt työpaikkojen yhdistelmä on todennäköisesti selvästi erilainen kuin menetettyjen työpaikkojen koostumus. ”Ihmiset, joilla on kaikkein pienituloisimmat ja koulutustaso, ovat kärsineet suhteettoman paljon, mikä vaikeuttaa osallistavan kasvun saavuttamista ja mahdollisesti lisää tuloeroja”, konsulttiyritys totesi äskettäin. ”Pienet ja keskisuuret yritykset ja värilliset yhteisöt, joihin COVID-19 vaikuttaa jo vakavammin, ovat myös alttiimpia lisääntyvän automaation aiheuttamille häiriöille.”

yksi syvällisimmistä muutoksista, joita pandemian seurauksena on mainostettu, on ”hybridityö”, joka antaa työntekijöille enemmän itsenäisyyttä ja joustavuutta sen suhteen, missä ja milloin he haluavat työskennellä, sen sijaan, että he työskentelisivät toimistossa tavallisesti maanantaista perjantaihin. Jo useimmat yritykset ovat hyväksyneet jonkinlaista ”työtä kotoa” politiikkaa, tutkimus Gartner heinäkuussa osoittaa, että 82 prosenttia yritysjohtajat aikovat sallia etätyön osan ajasta, kun työntekijät palaavat työpaikalle ja 47 prosenttia, jotta työntekijät voivat työskennellä etänä kokopäiväisesti eteenpäin.

työntekijäpuolellakin on kasvava käsitys siitä, että hybridityöstä tulee pysyvä tapa työskennellä, Lenovon heinäkuisen tutkimuksen mukaan 52 prosenttia uskoo työskentelevänsä kotoa käsin aiempaa enemmän myös sen jälkeen, kun asiat alkavat palata normaaliin COVID-19-taudin jälkeiseen aikaan. Olemme todellakin jo nähneet yritysten ottavan käyttöön hybridimallin pandemian aikana määräämällä erityisiä päiviä, jolloin työntekijöiden on oltava toimistossa esimerkiksi henkilökohtaisissa tapaamisissa ja muissa yhteistyö-ja ryhmäharjoituksissa, kun taas loppuviikon aikana he voivat työskennellä kotoa käsin.

teknologialla on epäilemättä ratkaiseva merkitys siinä, että sekä työnantaja että työntekijä voivat hyväksyä tällaiset työjärjestelyt. Tuottavuuden kannalta riittävän tehokkailla tietokonelaitteistoilla, tehokkailla viestintään ja videopuheluihin liittyvillä viestintäohjelmilla sekä melua vaimentavilla kuulokkeilla on todennäköisesti kova kysyntä. Työnantajien on mietittävä parhaita investointeja sen varmistamiseksi, että työntekijät ovat paitsi erittäin tuottavia ja reagoivia myös riittävän mukavia ja tyytyväisiä uusiin työympäristöihinsä.

osaavatko työnantajat ennakoida näitä muutoksia valmistautumalla nyt? PwC: n (PricewaterhouseCoopers) mukaan yritysten tulisi harkita viittä keskeistä painopistettä, jotka auttavat niitä valmistautumaan työn tulevaisuuteen onnistuneesti:

1. liiketoimintastrategia: yritysjohtajien tulisi pysyä sopeutumiskykyisinä ja joustavina näiden muutosten edessä.
2. Talent planning: Yritysten tulisi rekrytoida hyvin keskittymällä osallisuuteen ja monimuotoisuuteen sekä arvojen ja missioiden mukaiseen palkkaamiseen, säilyttää lahjakkuus keskittymällä työntekijöiden osaamisen kehittämiseen ja pysyä sopeutumiskykyisenä harkitsemalla muita työllistämismalleja, kuten keikkatyöntekijöitä, sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään työpaikkatavoitteiden saavuttamiseen.
3. oppiminen ja innovointi: koska sekä digitaalisille että inhimillisille taidoille on tulevaisuudessa paljon kysyntää, yritysten olisi edistettävä työvoiman oppimisen ja ammattitaidon kulttuuria, kuten digitaalista lukutaitoa ja kriittistä ajattelua koskevia ohjelmia.
4. työkokemus: Yritysten on panostettava entistä enemmän sitoutuneen työvoiman rakentamiseen sekä työntekijöiden tarpeiden ja hyvinvoinnin tukemiseen.
5. työympäristö: joustavien työjärjestelyjen tullessa olennaiseksi osaksi uutta normaalia, esimiesten tulisi tukea työntekijöitä,jotka haluavat työskennellä missä ja milloin haluavat.

”monet yritykset keskittyvät vain kahteen tai kolmeen edellä mainituista prioriteeteista”, PwC totesi, ” mutta kaikkien viiden yhtenäistäminen on ratkaisevaa tulevaisuuden työn kannalta.”Ottaen huomioon, että täydellinen paluu pandemiaa edeltäneisiin olosuhteisiin on näennäisesti epätodennäköistä, on ehkä ymmärrettävää, miksi niin monia toimenpiteitä suositellaan sopeutumaan ”uuteen normaaliin” onnistuneesti.