Joey Markx, OuTrop orankien tutkija, on palannut Sabangaun metsään saatuaan vuonna 2014 päätökseen orankien eleviestinnän perustutkintonsa. Hän on palannut jatkamaan tätä jännittävää projektia. Tässä hän selittää kaiken …

ihmisten viestintä perustuu enimmäkseen puheeseen ja käyttämäämme kieleen. Mikään muu eläin ei ole kehittänyt tällaista viestintää. Kielen evoluutiota tutkittaessa onkin mielenkiintoista tutkia lähimpien sukulaistemme, kädellisten ja tarkemmin apinoiden viestintää. Tutkijat ovat havainneet, että kädellisten eleviestinnässä on itse asiassa enemmän yhtäläisyyksiä ihmisen kielen kanssa kuin äänteellisessä viestinnässä. Eleitä käytetään eri yhteyksissä vapaaehtoisesti, tarkoituksellisesti, ja myös yleisön ymmärtäminen otetaan huomioon. Se on kommunikointiväline kehon liikkeiden kautta, jotka viestivät tiettyjä viestejä, esimerkiksi jos lapsi kerjää ruokaa pitämällä kauhottua kättä äidin suun edessä.

apinat kykenevät myös oppimaan monia uusia eleitä, minkä ovat osoittaneet simpanssien, bonobojen, gorillojen ja orankien kyky oppia amerikkalaista viittomakieltä. Naarassimpanssi jopa opetti poikastaan kommunikoimaan monien opetettujen signaalien avulla!

eleviestinnän tutkiminen saattaakin paljastaa tärkeää tietoa ihmisen kielen kehityksestä. Kehittyikö ihmisen kieli eleistä?

naispuolinen oranki Isabella Sabangaussa. Kuva: Bernat Ripoll / OuTrop

Eleviestintätutkimusta on tehty useimmille luonnossa ja vankeudessa eläville apinalajeille, mutta ei vielä luonnonvaraisille Orangeille. On tärkeää tutkia villiapinoiden viestintää, koska niiden sosiaalinen ja ekologinen ympäristö poikkeaa vankeudessa elävistä populaatioista (myös vuorovaikutus ihmisten kanssa on vähäisempää). Orangit ovat luonnon yksinäisimpiä apinalajeja, mutta niitä pidetään usein eläintarhoissa ryhmissä, mikä lisää kommunikaatiota ja mahdollisuuksia sosiaaliseen oppimiseen.

koska luonnossa eletään osittain yksinäistä elämää, tutkimukseni keskittyy äitiin ja orankiin. Äidin ja lapsen välinen side on hyvin vahva ja kestää useita vuosia, joten kommunikointi tapahtuu päivittäin. Seuraan villejä orankeja jopa 12 tuntia päivässä-tallentaakseni niiden sosiaalista kanssakäymistä ja ääntelyä.

Emo (Indy) ja poikanen oranki (Ikaros) ruokailevat samassa puussa. Tällaisina hetkinä saattaa tapahtua ”ruokakerjuu” – ele. Kuva: Joey Markx/OuTrop

rakentamalla eleiden repertuaarin toivon pystyväni selvittämään, miten ja milloin eleitä käytetään ja miten orangit niitä hankkivat. Vertaan eleviestintää äänelliseen viestintään ja vertaan havaintojani vankeudessa pidettyihin orankitutkimuksiin sekä muihin suuriin apinalajeihin (simpanssit, gorillat ja bonobot) liittyviin tutkimuksiin.

tämän tutkimuksen tekeminen luonnossa ja erityisesti turvesuolla olevassa metsässä on kovaa työtä, koska orankien näkyvyys voi olla heikkoa paksun kasvillisuuden vuoksi. Kestää kauan ennen kuin eletyyppien hyvä ymmärrys saadaan, mutta olen valmis tähän haasteeseen!

valmiina Sabangaun metsään! Kuva: Joey Markx/OuTrop

haluan kiittää Stichting het Kronendakia tämän projektin rahoittamisesta.