voidaksemme todella palvoa Jumalaa meidän täytyy ennen kaikkea noudattaa sitä, mitä Jeesus sanoi tärkeimmäksi käskyksi: ”… Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi” (Mk 12: 30). Toteamalla tämän käänteisesti, suurin synti kaikista on, kun emme rakasta Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme. Emme koskaan koe kaikkea sitä, mitä Jumalalla on meille, ennen kuin voimme täysin antautua ja rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme. Tosi palvonta saa alkunsa tästä täydellisestä rakkaudesta ja antaumuksesta Jumalaa kohtaan. Emme koskaan täysin tunne Herraamme, ennen kuin voimme olla tosi palvoja.

tosi palvonta ei ole sellaista, joka voi esiintyä 1 tunti, 1 päivä viikossa sunnuntaina. Tosi palvonta on elämäntapa. Se tapahtuu päivä päivältä, tunti tunnilta, minuutti minuutilta. Se on jatkuvaa suhtautumista Jumalaan rakkauden, ylistyksen, kunnioituksen, antaumuksen, palvonnan, tottelevaisuuden, kiitollisuuden, kunnian, alistumisen, uhrauksen, rukouksen, korotuksen, ihailun, tunnustuksen ja paljon muuta. Olemme kiitollisia hänen läsnäolostaan elämässämme, hänen muuttumattomasta luonteestaan, hänen lupaustensa pitämisestä, hänen lakkaamattomasta rakkaudestaan ja armostaan, meidän pelastamisestamme, hänen uskollisuudestaan (silloinkin kun Emme ole aina uskollisia hänelle) ja paljon muusta.

tosi palvonta vaatii nöyryyttä. Jumala vihaa ylpeyttä (Sananl. 6: 16-19)(Sananl.21:4) (Sananl. 16:18). Tosi palvonta ja ylpeys eivät voi olla olemassa yhdessä. Jumala antaa armon nöyrille (1. Piet.5:5)(Jaak. 4:6). Meidän täytyy palvoa Jumalaa nöyrin ja murtunein sydämin (Ps. 51:17)(Jes.57:15). Meidän on myös tultava Herran luo puhtain sydämin, ilman tunnustamatonta ja katumatonta syntiä meidän Ja Herran välillä(Ps.139:23-24) (Neh 9:3).

kun opimme palvomaan Herraa joka hetki, se muuttaa täysin tapamme elää elämäämme. Me voimme ja haluamme palvoa Herraa työpaikoillamme ollen ” valona ”toisille ja tehden työmme parhaan kykymme mukaan” Jumalan kunniaksi ” (1 Kor 10:31)(Kol 3:17,23). Voimme palvoa Jumalaa ollessamme koulussa, ajaessamme autollamme, tehdessämme kotitöitä, tehdessämme ostoksia ja kaikilla muilla elämänalueilla. Voimme myös palvoa Herraa jokapäiväisessä elämässämme tottelemalla sitä, mitä Jeesus sanoi toiseksi suurimmaksi käskyksi: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Mk 12:31)(Mt 22:39).

tosi palvonta on uhraamista. Kun annamme jotain, joka ei maksa mitään, sillä ei ole juuri arvoa. Tosi palvonta vaatii meitä antamaan aikaamme, lahjojamme (käyttämällä hengellisiä lahjojamme) ja aarteitamme (myös raha-asioita). Vanhassa testamentissa palvonta ja uhrit kulkivat usein käsi kädessä. Jumala pyysi kansaltaan parasta, kun se uhrasi hänelle. Kun ihmiset eivät antaneet parastaan, Jumala hylkäsi sen. Uskon, että tämä koskee myös meidän palvontaamme nykyään. Kun emme anna Jumalalle parastamme ja kaikkea, mitä meillä on palvoessamme häntä, uskon Jumalan pitävän tätä mahdottomana hyväksyä. Kun rakastamme Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme, kaikki merkitsee sitä, että kaikki elämämme alueet uhrataan Jumalalle. Itse asiassa Paavali käskee meitä (Room 12:1) ”antaa ruumiinne eläväksi uhriksi Jumalalle.”Se on kallista… meidän tulisi aina muistaa Herramme varoitus, että ne, jotka ovat haaleita” minä oksennan sinut suustani ”(Ilm 3:16).

Daavid oli koko Raamatun suurimpia, ellei suurin palvoja (paitsi tietysti Jeesus). Jumala sanoi, että Daavid oli oman sydämensä mukainen mies(AP.t. 13:22) (1. Sam. 13:14). Vaikka Daavid teki paljon syntiä monta kertaa (MM.murha ja aviorikos), hän oli syntinsä edessä todella pahoillaan ja katui ja pyysi anteeksiantoa. Daavid vietti noin vuoden katumattomassa synnissä Batseban suhteen jälkeen ja murhattuaan tämän miehen salatakseen tämän suhteen (2 Sam 11). Hän puhuu (Psalmissa 32) siitä, miten kurjaa hänen elämänsä oli tuona aikana. Daavid teki tämän virheen ilmeisesti vain kerran elämässään. Daavidin anteeksipyyntö Jumalalle katumattomasta synnistään löytyy (Psalmi 51). Raamattu on hyvin selvä, että synti erottaa meidät Jumalasta(Jes.59:2) (Ps. 66:18) (Joh. 9:31) (1. Piet. 3:12) (Sananl. 15:29). Me emme voi vaeltaa tiiviisti emmekä palvoa Jumalaa oikein katumattomassa synnissä, joten meidän täytyy tunnustaa syntimme, katua sitä, pyytää anteeksiantoa ja pyytää Daavidin tavoin Jumalaa puhdistamaan meidät (Ps 19:12)(Ps 51:2) ja antamaan meille puhdas sydän (Ps 51:10).

on myös kiinnostavaa huomata psalmeja tutkiessamme, että useimmat eivät ole niin sanottuja kohottavia ja onnellisia. Tosi palvojia taotaan usein vaikeina ja epätoivoisina aikoina. Monien meistä on melko helppoa palvoa Herraa, kun asiat sujuvat hyvin, mutta tosi palvoja ylistää ja palvoo Jumalaa elämän myrskyjen keskellä. Kun voimme tehdä tämän, olemme lujia ja järkkymättömiä uskossamme, ja voimme säilyttää Herran rauhan ja ilon, kohtaavatpa meitä millaiset koettelemukset tahansa. Daavid oli tästä suuri esimerkki kirjoittamissaan Psalmeissa. Kuten aiemmin totesimme, Jumala haluaa meidät kaikki, Ja Daavid antoi kaiken Jumalalle. Hän tuli usein Herran luo surussa, murheessa, tuskassa, yksinäisyydessä, kärsimyksessä, ja hän jopa kyseenalaisti Jumalan ajoittain. Daavid teki kuitenkin jotain, mitä useimmat meistä eivät tee:

koettelemustensa keskellä hän löysi ilon (Ps 16:11)(Ps 35:9), toivon (Ps 38:15)(Ps 39:7), levon (Ps 37:7), turvapaikan (Ps 57:1)(Ps 59:16)(Ps 62:7-8), voiman (Ps 18:1-2, 32,39)(Ps 27:1)(ps 31:4)(PS 59:17), suoja (PS 61:3), suoja (PS 3:3)(PS 28:7)(PS 59:11) ja luotti Herraan (PS 56:3-4)(PS 55:23)(PS 31:6)(PS 25:2).

hän ylisti ja palvoi Herraa koettelemustensa aikana siunaamalla (Ps 31:21)(Ps 41:13)(Ps 68:19,35)(Ps 103:2-3), suurentamalla (PS 70:4)(Ps 40:16)(Ps 34:3), kirkastamalla (Ps 86:12), korottamalla (Ps 18:46)(Ps 21:13) (Ps 34:3) (Ps 57:5,11), ylistäen(Ps 30:1) (Ps 68:4), iloiten(Ps 37:4) (Ps 40:8), kaipaten (PS 63:1) ja peläten (kunnioittaen)(Ps 5:7)(Ps 22:23) (Ps 34:7,9,11) häntä.

hän kutsui Jumalaa hyväksi (Ps 25:8)(Ps 34:8)(Ps 86: 5) olivatpa asiat hyviä tai huonoja.

hän oli kiitollinen Jumalalle (Ps 18:49)(Ps 30:12)(Ps 35:18)(Ps 69:30). Hän kiitti Jumalaa muun muassa hänen uskollisuudestaan (Ps 36:5)(Ps 40:10), hänen vanhurskaudestaan (Ps 7:17)(Ps 35:28), hänen vapautuksestaan (Ps 18:17,19,43,48,50)(Ps 55:18)(Ps 56:13)(Ps 86:13), hänen rakkaudellisuudestaan (PS 36:7)(Ps 40:10-11)(Ps 63:3) (Ps 69:16) ja hänen valitsemisestaan(Ps 33:12) (Ps 65:4). Onko ihme, että Jumala kutsui Daavidia oman sydämensä mukaiseksi mieheksi?

puhuessaan sydämestä Psalmit tekevät selväksi, että” sydän ” on Jumalalle hyvin tärkeä, ja mainitsevat sydämen 123 kertaa. Daavid tiesi oikean sydämen tärkeyden Jumalan edessä. Raamattu kertoo, että Jumala tuntee jokaisen sydämen(1.Sam. 16:7) (1. AIK. 28:9) (1. K. 8:39) (AP. T. 1:24). Tarkastellaanpa joitakin Raamatun vastakohtaisia esimerkkejä niistä, jotka palvoivat Jumalaa oikealla sydämellä, ja niistä, joilla oli väärä sydän.

Abelin ja Kainin uhrilahjat (1. Moos. 4) ovat Raamatun ensimmäinen esimerkki palvonnasta, joka annetaan Jumalalle, jolla on oikea sydän vastaan väärä sydän. Aabel antoi Jumalalle parhaan, mitä hänellä oli laumojensa esikoisista (Moos.4:4). Kainin ei osoiteta antavan Jumalalle parasta sadostaan (se oli otollinen uhri, KS.Moos 2, 4. Moos). Jumala hyväksyi Aabelin uhrin ja hylkäsi Kainin uhrin. Hän oli ”hyvin vihoissaan (vihainen), ja hänen kasvonsa putosivat” (Moos.4:5). Hän ei ollut pahoillaan, eikä hän pyytänyt anteeksiantoa uhrilleen. Lisäksi, Kun Jumala kertoi Kain (1. Moos 4:7) ” Jos teet hyvin, eikö sinua otettaisi vastaan?”Kainia ei kiinnostanut yrittää muuttua. Nämä teot osoittavat, että Aabelilla oli oikea sydän palvontaan ja Kainilla ei.

voimme nähdä kaksi ihmeellistä esimerkkiä Marian sydämestä lähtevästä Jeesuksen palvonnasta. Vuonna (Lk 10:38-42), Jeesus kiitti Mariaa siitä, että hän halusi istua hänen jalkojensa ääressä palvoen ja oppien, ja varovasti nuhteli Marttaa siitä, ettei hän tehnyt niin samoin. Myöhemmin (Joh. 12:1-8)(Mt. 26:6-13)(Mk 14:3-9) Maria voiteli Jeesuksen pään ja jalat alabasterirasialla hajuvettä (vuoden palkan arvoinen: Mk 14:5, Joh. 12:5) ja kuivasi sen hiuksillaan! Opetuslapset nuhtelivat häntä tämän tekemisestä ja sanoivat hänen tuhlaavan rahaa…. Heidän mielestään rahojen olisi pitänyt mennä köyhille. Kuitenkin Jeesus kiitti Marian teko palvonnan sanomalla, että hän oli tehnyt ” hyvä työ minulle ”(Mt 26:10), ja hän sanoi myös,” missä tahansa tämä evankeliumi on saarnattava koko maailmassa, siellä on myös tämä, että tämä nainen on tehnyt, kerrotaan muistoksi hänen ” (Mt 26:13).

In (Kk 12:41-44) (Lk 21:1-4), Jeesus kiitti sen köyhän lesken palvontatekoa, joka antoi 2 ropoa (vajaan pennin arvoinen) temppelin aarrekammioon (mikä oli kaikki, mitä hänellä oli), ja sanoi, että se oli arvokkaampi kuin kaikki muut uhrit, jotka annettiin ihmisten yltäkylläisyydestä.

musiikki on ihmeellinen tapa palvoa Jumalaa. Daavid näyttää olevan henkilö, joka toi musiikin lauluineen ja soittimineen Jumalan palvontaan (1. AIK. 6:31)(1. AIK. 9:33)(1. AIK. 15:16, 19-24, 27-28)(1 16: 7). Valitettavasti … monet ihmiset ovat kuitenkin nykyään tulleet uskomaan, että palvontamusiikin kuunteleminen ja laulujen laulaminen Herralle tekee ihmisestä Jumalan tosi palvojan. Jotkut jopa uskovat, etteivät he voi palvoa Jumalaa lainkaan ilman musiikkia. Kuten olemme aiemmin sanoneet, tosi palvonta on paljon enemmän. Raamattu kehottaa meitä laulamaan (Kol 3:16)(Ef 5:19)(Ps 30:4)(Jes 12:5)(Jer 20:13) ja ylistämään (Ps 47:6-7)(Ps 9:2)(Ps 68:4,32)(Room 15:11) Herralle. Itse asiassa, se sanoo, että Jumala asuu ylistystä hänen kansansa (Ps 22: 3). Jumala rakastaa kuulla nimensä korotettuna ja korotettuna, ja kun näin tehdään, voi olla voimaa. Uskon, että tämä on yksi kirkkojemme tärkeimmistä tehtävistä nykyään. Kirkkojen pitäisi olla keino antaa takaisin Jumalalle palvonnassa. Tosi palvojille kirkossa vietetyn ajan tulisi kuitenkin olla vain pieni osa koko Jumalan palvonnan elämäntapaa.

* * * huomaa: eikö ole ihmeellistä, että kaikista maailman suurimmista uskonnoista vain kristinusko on täynnä ylistyslauluja ja Herran palvontaa?

kukaan ei voi olla todellinen Herran palvoja ilman Pyhän Hengen läsnäoloa, joka asuu heidän sisällään (Fil.3:3). Jeesus sanoi (Joh 4:23-24), ”tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa.”Me tarvitsemme sekä Pyhää Henkeä että totuutta, joka on Jumalan Pyhä Sana Raamatussa (Joh.17:17)(Ps. 119:160)(1. Kun. 17:24). Vain uudestisyntyneillä kristityillä on nämä molemmat olennaiset elementit, joita tarvitaan Jumalan tosi palvojana olemiseen. Sanotaan, että jokainen palvoo jotain. Ihmiset ihannoivat ja palvovat Hollywoodia ja urheilutähtiä, televisiota, rahaa, työpaikkoja, taloja jne… tehden heistä tärkeämpiä kuin Jumalan ihannointi ja palvominen. Itse asiassa jos asetamme jonkin jumalan edelle, teemme siitä epäjumalan ja palvomme sitä. Raamattu kutsuu tätä synniksi ja sanoo, että se palvoo luotuja asioita enemmän kuin Luojaa (Room.1:25). Monet ihmiset jopa palvovat jotain, mitä he pitävät jumalana, mutta se ei ole Raamatun Jumala (totuus), eikä Pyhän Hengen (henki) johdattama. Ilman” henkeä ja totuutta ” Jumala ei voi hyväksyä palvontaa.

on monia kirkkoja, jotka eivät palvo ” hengessä ja totuudessa.”Raamattu sanoo, että Jumala haluaa asioiden tapahtuvan oikealla ja järjestyksellisellä tavalla (1 Kor 14:40), eikä Jumala ole hämmennyksen aiheuttaja (1 Kor 14:33). Monet kirkot käyttävät väärin hengellisiä lahjoja yrittäessään palvoa Jumalaa. Tämä on epäjärjestystä ja väärin ja aiheuttaa usein hämmennystä sekä uskovien että ei-uskovien keskuudessa, jotka todistavat sitä. Jumala antoi meille hengelliset lahjamme toisten rakentamiseksi ja rakentamiseksi. Hän ei antanut meille mitään lahjaa rakentaaksemme itseämme. Kun näitä lahjoja käytetään väärin (ei ”totuuden” mukaan) yrityksenä palvoa Jumalaa, tuo palvonta ei ole Jumalan kunnioittamista ja uskon, että hän hylkää sen.

lisäksi kirkossa on nykyään suuri ongelma ”tunteeseen perustuva” palvonta. Ihmiset perustavat suhteensa Herraan tunteisiin, palvontaan ja myös muihin elämänsä osa-alueisiin. Heidän elämänsä menee ylös ja alas sen perusteella, kuinka lähellä he” tuntevat ” kulloinkin. Tästä voitaisiin sanoa paljon, mutta keskitymme vain siihen, miten tämä vaikuttaa palvontaan. Kun palvomme Jumalaa ”saadaksemme siitä jotain” tai saadaksemme meidät ”tuntemaan olomme paremmaksi”, emme ymmärrä koko palvonnan ydintä. Kyse ei ole meistä, vaan hänestä. Ylentyminen voi olla seurausta ylistyksen ja palvonnan tarjoamisesta, mutta meidän ei pitäisi ryhtyä ylistykseen ja palvontaan pyrkien rakentamaan itseämme. Usein, kun tämä viedään äärimmilleen, ihmiset juoksevat kirkosta kirkkoon ja etsivät” voideltua ”kirkkoa, joka antaa heille” kokemuksen.”Kun annamme tunteiden sanella suhdettamme häneen, suhteestamme tulee kaaos. Kun ”tunnemme” olevamme lähellä, olemme onnellisia. Kun emme” tunne ” olevamme lähellä, olemme onnettomia ja tyhjiä. Olen nähnyt yhä uudelleen ihmisiä, jotka ovat masentuneita ja surullisia, koska heillä ei ole ollut tai ”tuntunut” kokemusta Jumalan kanssa pitkään aikaan.

meillä on tämä sama rinnastus elämässämme rakkauteen muita ihmisiä kohtaan. Kuten aiemmin sanoimme, Jeesuksen toinen suurin käsky oli rakastaa toisia. Meitä käsketään rakastamaan. Rakkaus on sitoutumista, ei tunnetta. Kun perustamme rakkautemme siihen, miltä meistä ”tuntuu”, suhteemme tuohon henkilöön menee ylös ja alas. Tämän takia meillä on nykyään niin paljon avioeroja. Ihmiset eivät” tunne rakkautta ”tai eivät ole” rakastuneita ” puolisoonsa enää. Odotamme puolisomme ”tekevän meidät onnellisiksi”, ja kun he eivät tee sitä, olemme onnettomia ja tyhjiä. Ihmisten suhde Jumalaan on usein sama, palvonnassa ja rakkaudessa. Jumala haluaa kuitenkin sitoutumistamme, ei tunteitamme. Itse asiassa hän kertoo meille, että meidän tulee kuolla itsellemme ja tunteillemme (Gal 5:24)(Kol 3:5)(Ef 4:22).
toisaalta monet kirkot sammuttavat hengen palvonnassa, ja sekin on väärin (1.Th 5:19). Kun ihmisten ei sallita palvoa (järjestyksellisesti) jollain tunteella, tuo kirkko on kuollut. Kukaan ei voi olla Jumalan tosi palvoja ilman tunteita. Voimmeko kuvitella, että Daavid tai kukaan Raamatun suurista palvojista ei ilmaisisi mitään tunteita palvonnassaan?

uskon, että Jumala hylkää myös niiden kirkkojen palvonnan, jotka toistavat rituaalisesti samoja mantroja ja rukouksia viikko toisensa jälkeen jumalanpalveluksissaan, mukaan lukien Isä meidän-rukouksen… olen kokenut tämän omassa elämässäni, ja tiedän, että niistä tuli minulle vain sanoja. Lausuin niitä viikko toisensa jälkeen ajattelematta, mitä sanoin. Raamattu kertoo selvästi, että tämä on väärin rukouksessa (Mt 6: 7). Ei ole väärin olla hellittämätön siinä, mitä rukoilemme (Lk 11: 5-13) (Lk 18:1-8), mutta on väärin vain rukoilla samoja asioita yhä uudelleen vuodattamatta sydäntämme siihen. Tämä koskee myös palvontaa. Kun annamme antamatta koko sydäntämme, sitä ei tehdä ”totuudessa.”

Daavid antoi meille hyvän esimerkin siitä, ettei hän palvonut ”totuudessa” tai noudattanut Jumalan sanaa oikeasta palvonnasta. Näemme (1. AIK. 13), että Daavid halusi tuoda Jumalan liitonarkin takaisin Jerusalemiin. Hän otti arkin ja lastasi sen uusiin kärryihin. Kun se ajoi Jerusalemiin, Daavid ja kansa palvoivat Jumalaa. He eivät kuitenkaan palvoneet Jumalaa oikein (”totuudessa”). Jumala käski Raamatussa (”totuus”), että arkkia piti aina kantaa paaluissa(2.Moos. 25:14) (2. Moos. 40:20) (1. AIK. 15:15) ja vain leeviläiset saivat kantaa sitä(1. AIK. 15:2) (5. Moos. 10:8) (5. Moos. 31:9,25). Kun yksi häristä kompastui, arkki alkoi kaatua, ja yksi Uzza-niminen ajaja asetti kätensä arkin päälle tukeakseen sitä. Tämä ei miellyttänyt Jumalaa, ja hän löi Ussan kuoliaaksi. Tämä suututti Daavidin, mutta sai hänet myös suuresti pelkäämään Jumalaa. Arkki sijoitettiin läheiseen taloon 3 kuukaudeksi. Tuona aikana Daavid tajusi Raamatusta, ettei hän ollut osoittanut oikeaa palvontaa Jumalalle siinä, miten arkkia käsiteltiin. Sitten hän toi arkin Jerusalemiin Jumalan pyytämällä tavalla (1.AIK. 15). Meidän ei tulisi koskaan unohtaa, miten tärkeää on, että palvomme Raamatun mukaisesti ”totuudessa.”

haluaisin tarkastella vielä yhtä piirrettä Daavidin palvonnasta Jumalaa kohtaan. Daavidilla oli sydän ja halu valmistaa seuraavaa sukupolvea palvelemaan ja palvomaan Herraa. Ennen kuolemaansa Daavid siirsi johtoasemansa pojalleen Salomolle ja järjesti palvonnan jatkamisen Herralle (1. AIK. 23:1-5). Hän teki myös runsaasti valmisteluja Salomolle pysyvän temppelin rakentamiseksi Herralle (1.AIK. 22:2-5).

*** huomaa: Jumala ei sallinut Daavidin rakentaa temppeliä, koska hän oli vuodattanut paljon verta: (1.AIK. 22:8)(1. AIK. 28:3)(1. AIK. 5:3).

uskon, että seuraavan sukupolven valmentaminen ja opettaminen olemaan Jumalan tosi palvojia on tärkeimpiä asioita, joita me aikuisina voimme tehdä tosi palvojina. Meidän velvollisuutemme on kasvattaa lapsemme sille tielle, jota heidän tulee kulkea (Sananl.22:6)(Ef. 6:4)(5. Moos. 6:7). Tässä muutamia hyviä jakeita, jotka kannattaa pitää myös mielessä:

(Ps 78: 4) … osoittaen tulevalle sukupolvelle Herran ylistystä ja hänen voimaansa ja ihmeellisiä tekojaan, joita hän on tehnyt.

(Ps 145: 4) sukupolvi ylistää sinun tekoasi toiselle ja julistaa sinun voimallisia tekoasi.

(Ps 71:18) nyt myös, kun olen vanha ja harmaapäinen, Oi Jumala, älä minua hylkää, kunnes olen näyttänyt sinun voimasi tälle sukupolvelle ja sinun voimasi jokaiselle tulevalle.

Katso myös: (Ps 22: 30-31) (Joel 1:3)

rakkaat ystävät, meidät luotiin palvomaan Jumalaa. Meitä käsketään palvomaan Jumalaa(1. AIK. 16:29) (Mt 4:10)(Luuk.4:8)(Ilm. 22:9)(Ps. 95:6) (Ps. 99:9) ja ylistäkää Jumalaa(Hepr. 13:15)(Jer. 20:13)(Room. 15:11) (Ps. 117:1). Meitä käsketään rukoilemaan (joka on myös palvonta) lakkaamatta (1.Tess. 5:17). Saatana vihaa palvontaa! Hän ja hänen demonivoimansa työskentelevät kaikin voimin lopettaakseen palvontamme. Tiedättekö, että jopa demonit uskovat Herraan ja vapisevat (Jaak. 2: 19)? Mikä tekee meistä erilaisia kuin demoniuskovaiset? Uskon, että kolme keskeistä eroa ovat: syntisten tunnustaminen, syntiemme katuminen sekä Jumalan ja Jeesuksen palvontamme. Saatana ja hänen demoninsa eivät koskaan tee näin. Saatana heitettiin pois taivaasta ylpeyden vuoksi. Hän halusi kunniaa ja palvontaa itselleen. Jumala teki hänestä yhden pääenkeleistä, mutta hänen kapinansa (samoin kuin kolmasosa enkeleistä) aiheutti hänen kukistumisensa. Tämä on kiistanalaista, mutta perustuen (hes.28:11-19), monet uskovat myös, että Lucifer (Saatana) luotiin pääpalvonnan enkeliksi. Saatana vaeltaa ympäriinsä etsien, kenet hän voi niellä (1.Piet. 5:8), mukaan lukien lopettaen tai estäen palvontamme. Kristittyinä ruumiimme on kuitenkin Jumalan temppeli(1 Kor 3:16-17) (1 Kor 6:19-20), ja Pyhä Henki elää meissä. Tästä syystä, (1 Jn 4:4) sanoo: ”suurempi on se, joka on teissä, kuin se, joka on maailmassa”, ja (Room 8:31) sanoo: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?”

selvästi, eräänä päivänä taivaassa me ylistämme (Ilm 19:5) ja laulamme(Ilm 5:9) (Ilm 14:3) (Ilm 15:3) Herralle. Jos emme tee sitä täällä, emme todellakaan ole valmiita taivaaseen.

tämän tutkimuksen tekeminen on vaikuttanut minuun paljon enemmän kuin odotin aloittaessani. Aioin kirjoittaa vain muutaman sivun, mutta kun tutkin, se kasvoi ja kasvoi, kun tajusin, että tämä oli aihe, johon en ollut käyttänyt läheskään tarpeeksi aikaa. Valmistautuessani tähän tutkisteluun luin jostakin, että Jonathan Edwards (Lempikristillinen teologini) oppi tuntemaan Jumalan paremmin ja tuli läheisemmäksi hänen kanssaan tutkimalla Raamattua. Ne teistä, jotka tuntevat minut, tietävät, että minulla on intohimo tutkia Raamattua ja kertoa siitä toisille. Ennen kuin luin tuon Edwardsista, en ollut ajatellut sanan tutkimisen kannalta tuntea ja tulla läheisemmäksi Jumalan kanssa. Raamattu kertoo, että yksi suurimmista haluistamme on tuntea Kristus (Fil.3:10), oppia Kristuksesta (Matt. 11:29) ja lisätä Herran tuntemustamme (Kol. 1:22-23). Salomo pyysi Jumalalta viisautta ja tietoa, mikä miellytti Jumalaa (2.AIK. 1:21-22). Minulle on opetettu aiemmin, että Raamatun lukeminen ei ole jotain, mitä teemme Jumalalle, se on jotain, mitä hän teki meille. Minulle kerrottiin, että Raamatun lukeminen ei tee vaikutusta Jumalaan, koska hän antoi Raamatun auttamaan meitä ja siunaamaan meitä, eikä sen lukeminen siunaa häntä. Olen todella tullut uudelleen tätä kantaa perustuu jakeet edellä. Vaikka uskonkin, että monet ihmiset lukevat Raamattua vääristä vaikuttimista, jotka eivät tarjoa mitään Jumalalle, uskon myös, että jos luemme Raamattua kasvattaaksemme viisauttamme ja Herran tuntemustamme, tullaksemme läheisemmiksi hänen kanssaan ja rakastaaksemme häntä enemmän, siitä voi tulla hänelle palvontateko. Tämä on ollut minulle aivan uskomaton ilmestys…

Oi Herra, on harras rukoukseni, että tämä tutkimus ja kaikki tällä sivustolla olevat tutkimukset auttavat tätä sukupolvea ja tulevia sukupolvia tuntemaan sinut hieman paremmin ja palvomaan sinua enemmän. Kiitos Herra ihanasta vaimostani ja lapsistani, ja että he antavat minulle aikaa käyttää sanaasi. Anna anteeksi, kun menetän tasapainoni. Antakaa minun osoittaa sanoillani ja teoillani haluni rakastaa teitä ja palvoa teitä koko sydämestäni, sielustani, mielestämme ja voimastani. Olkoon tämä vaimoni ja lasteni ja kaikkien heistä tulevien sukupolvien toive, samoin kuin jokaisen kristityn veljen ja sisaren toive ympäri maailman. Sinulle kunnia ja kunnia Herra! Jeesuksen Kallisarvoisessa nimessä, Aamen.