Rannikkoeroosio Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on monia rapautuvia rannikkoja (KS.alla oleva taulukko), joiden kokonaispituudeksi on viime aikoina arvioitu yli 3000 km (3). Britannian haavoittuvuudesta kertoo se, että sillä on noin 2300 kilometriä keinotekoisesti suojattua rannikkoa, joka on Euroopan pisin. Rannikon eroosiosta aiheutuvien vuotuisten vahinkojen odotetaan kasvavan 3-9-kertaisiksi ja maksavan jopa 126 miljoonaa puntaa vuodessa 2080-luvulle mennessä (4). Noin 28% Englannin ja Walesin rannikosta kokee eroosiota yli 0,1 m/vuosi (1). Skotlannissa eroosio on lievempää kuin muualla johtuen isostaattisesta noususta ja sen laajoista kovan geologian alueista (2).

taulukko. Rannikkoeroosio ja suojelu Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Saaria, joiden pinta-ala on < 1km2, ja sisämaan rantoja, joilla suu on alle 1 km leveä, ei lasketa mukaan (10).

alue	rannikon pituus	rannikon pituus eroosio (%)	pituus keinotekoisine rantoineen ja puolustustöineen (%)
NE England	296	26.9	37.4
NW Englanti	659	18.5	49.9
Yorkshire ja Humber	361	56.2	43.2
East Midlands	234	9.0	99.8
Itä-Englanti	555	13.3	68.8
SE England	788	31.0	54.2
SW England	1,379	31.7	22.2
Englanti	4,273	29.8	45.6
Wales	1,498	23.1	27.6
Skotlanti	11,154	11.6	6.6
Pohjois-Irlanti	456	19.5	19.7
yhteensä	17,381	17.3	18.3

yksinään rannikon eroosio ei kuitenkaan ole suuri taloudellinen kysymys. Rannikoiden eroosion aiheuttamat menetykset ovat vain hieman yli 3 prosenttia kokonaisriskistä, vaikka tämä perustuu keskimääräiseen arvioon kiinteistöjen lukumäärästä (arvo 7,7 miljardia puntaa vuoden 2000 hinnoilla). Vaikka otetaan äärimmäiset omaisuusarviot, joiden omaisuusarvot vaihtelevat 2,7-12,2 miljardin punnan välillä, tämä on silti vain 2-6 prosenttia riskipääoman kokonaisarvosta (5). Kun otetaan huomioon laajemmat rannikkoalueiden hoitoon liittyvät kysymykset ja myös rannikkoasutusten elinkelpoisuus rapautuvilla rannikoilla, rannikkoeroosio ansaitsee kuitenkin vakavaa huomiota.

merenpinnan nousu ja mahdollinen myrskyisyys lisäävät rannikon eroosiota. Rannikkoalueiden luonnonvarojen suojelu (tai siirtäminen) voi tulla kalliiksi, jos ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pikemmin äkillisiä kuin asteittaisia. Kohonneet aallonkorkeudet ja mahdollinen myrskyisyys voivat vahingoittaa rannikon mukavuuksia, kuten laitureita, kävelykatuja, rantakahviloita jne. Myrskypuuskien ja merenpinnan nousun aiheuttamat tulvat voivat vaurioittaa rannikon rautateitä ja teitä. Rannikon arvaamaton dynamiikka saattaa johtaa joidenkin rantojen eroosioon. Ongelmat ovat alueella todennäköisesti erityisen akuutteja, koska maa-aines on laantumassa. Rannikkoalueen luonnonvarat, kuten kosteikot, mutavyöhykkeet, suolamaat, rannat ja hiekkadyynit, saattavat kadota. Tämä vaikuttaa myös niihin liittyvään kasvistoon ja eläimistöön. Suolaisen veden tunkeutumisalueet lisääntyvät erityisesti alavilla rannikkoalueilla (6).

vetäytyminen rannikkoalueilta ei välttämättä ole kannattavaa ja riskialueen suojeleminen voi olla monin paikoin epätaloudellista. Tästä aiheutuu todennäköisesti huomattavia kustannuksia rannikkopuolustuksen ylläpidosta ja rakentamisesta (6).

ennustettu merenpinnan nousu ei ole niin suuri, että sillä olisi merkittävää vaikutusta kallioisiin rannikkoihin. Muta-ja suolamaiden reunustamilla” pehmeillä ” rannikoilla, joilla ei ole meripuolustusta, rantaviiva saattaa siirtyä sisämaahan. Siellä, missä ei ole suojaavaa meripuolustusta, suolamaiden alue voisi kutistua, kun ne tulvivat meren äärelle ja kun suojamuurit estävät niitä laajentumasta sisämaahan. Skotlannissa alavat kuutit ovat kaikkein haavoittuvimpia tälle mahdolliselle suolamaiden ja liejumaiden häviämiselle, sillä ne ylläpitävät kansainvälisesti merkittävää määrää talvehtivia sorsia, hanhia ja kahlaavia lintuja ja ovat tärkeitä pysähdyspaikkoja vuosittaisten Muuttojen aikana (7).

Englanti

Englannin rantaviivan pituus saaret mukaan lukien on noin 10 000 km, josta noin 44% näyttää olevan suojeltu jonkinlaisella rakenteella (14). Rakenteiden suojaaman ”avoimen” rannikon osuus on paljon pienempi, noin 15 prosenttia. Eniten puolustettua rannikkoa on Etelä-ja Itä-Englannissa, joka on suhteellisen alavaa ja tiheästi asuttua (2).

kuluneen vuosikymmenen aikana on luovuttu uusien ”kovien” suojien rakentamisesta lukuun ottamatta alueita, joilla on tarve suojella omaisuudeltaan suurta maa-aluetta tai infrastruktuuria pääasiassa, mutta ei yksinomaan, kaupunki-ja teollisuusalueilla. Niilläkin alueilla on yhä enemmän käytetty ”pehmeitä” suunnittelumenetelmiä ranta-ja dyynien hoidossa. Joissakin tapauksissa rantaravintoa on käytetty erillisenä rantojen hoitomenetelmänä, mutta useimmissa tapauksissa sitä on käytetty kivilohkareiden ja offshore-aallonmurtajien rakentamisen yhteydessä (2).

tärkeimmät eroosioriskialueet ovat ne, joilla rannikko muodostuu pehmeistä kallioista tai sulamattomista sedimenteistä. Jotkin itä-ja Etelä-Englannin kalliot rapautuvat jopa 2 m/vuosi (15). Useimmilla dyynipaikoilla dyynien etuosan eroosionopeus on tyypillisesti 1 m / vuosi (16).

Wales

Walesin rantaviivaa on noin 1 200 km, mukaan lukien offshore-saaret. Vuorovesialue vaihtelee Bristolin kanaalin maksimista (12 m) Cardiganinlahden noin 3: een. Rannikoiden eroosiota esiintyy 23%: lla Walesin rannikosta, jota suojelevat erilaiset rakenteet (9). Noin 415 kilometriä ihmisen tekemiä meripuolustusrakenteita (aallonmurtajat, merivedet, laiturit, revetmentit, groins) suojaa omaisuutta rannikon eroosiolta ja vuorovesitulvilta (10). Walesin rantaravintolat ovat olleet hyvin vähäisessä mittakaavassa; liiallinen ravinto voi aiheuttaa sedimentaatio-ongelmia (2).

Skotlanti

Skotlannin rantaviiva on saaret mukaan lukien 18 670 km. Vain noin 6 prosenttia sen rantaviivasta on puolustettua, kun taas englannin ja Walesin osuus on noin 44 prosenttia (11). Noin 12% maan rannikosta on eroosiota (12).

Skotlannissa 179 kilometriä maantietä, 13 kilometriä rautatietä ja 3310 asuntoa ovat vaarassa rannikon eroosion vuoksi. Yhteensä tämä vastaa noin £1.8 – £3.7 miljardia. Asuntojen määrä on 0,13% kaikista Skotlannin asunnoista (18). Konteksti: noin 5% kaikista asunnoista on tällä hetkellä vaarassa 1: 200 vuoden rannikko-tai fluvial tulva tapahtuma (19), mikä vastaa noin 127 000 asuntoa. Vaikka rannikon eroosiolle altistuneiden asuntojen määrä on huomattavasti pienempi kuin tulvien, altistuneiden asuntojen arvo (524 m£vuoden 2017 arvoilla) on edelleen huomattava.

Skotlannin rannikkoa hallitsevat kova kallioinen rannikko ja muut sekasedimenttien alueet (pinnalliset konsolidoidut sedimentit, joiden eroosiopotentiaali on vähäinen), jotka ovat suurelta osin vastustuskykyisiä rannikkoeroosiolle, ja niiden rantaviivan pituus on 15,604 km tai 78% rantaviivasta pituudeltaan (20). Pehmeä rantaviiva (rantoja ja dyynejä) kattaa 3812 km eli 19% rantaviivasta pituudeltaan, ja 590 km keinotekoista rantaviivaa muodostaa loput 3% (20). Näiden rannikkotyyppien levinneisyys vaihtelee alueellisesti siten, että itärannikolla on enemmän pehmeää ja keinotekoista rannikkoa ja pohjois-ja länsirannikoilla on ominaista pitkä, kalliovaltainen ja usein vuonomaisen sisennetty rannikko.

koska suuri osa itärannikosta on alavaa maata, se on kokenut laajaa kaupunki-ja teollisuuskehitystä, ja yhdessä laajan liikenneinfrastruktuurin kanssa itärannikko on vauras. Toisaalta pohjois -, etelä-ja länsirannikkoa ja niiden saaria hallitsevat kallioiset rannikkokaistaleet, joiden kehitys on vähäisempää ja jotka ovat harvoin rakennettuja. Poikkeuksena tähän yleiseen kaavaan lännessä on Firth of Clyde, jossa aiemmin pehmeää rannikkoa on puolustettu runsaasti rikkaiden sisämaiden suojelemiseksi, mikä tukee infrastruktuuria, teollisuutta ja asuntorakentamista (18).

monilla alueilla rannikoiden eroosion hallintaa koskeva vaiheittainen lähestymistapa, joka oli vuosikymmenten ajan niin tyypillistä Skotlannissa, on johtanut huonokuntoisten suojien asentamiseen. Skara Braessa Orkneysaarilla Euroopan täydellisintä neoliittista kylää, jolle on myönnetty Unescon maailmanperintökohde-status, uhkaa reunaeroosio alun perin 1920-luvulla sen suojelemiseksi rakennetun meriväylän päissä. Useissa paikoissa ympäri maata satamien muurit ja laiturit ovat tahtomattaan keskeyttäneet pitkänmeren sedimenttien kuljetukset. 1980-luvulta lähtien pehmeät tekniset toimenpiteet (dyynien istuttaminen, geotekstiili – /juuttikalvot, rajoitettu julkinen pääsy) ovat yleistyneet. Rantaravut ovat harvinaisia Skotlannissa (2).

ennustettu merenpinnan nousu vuonna 2080, mukaan lukien parhaat arviot glacio-isostaattisesta sopeutumisesta, vaihtelee 0,2 metrin ja yli 0,32 metrin välillä (13).

Sopeutumisstrategiat

Yhdistyneessä kuningaskunnassa rannikoiden hoitosuunnitelmat, jotka otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Englannissa ja Walesissa vuonna 1993, tarjoavat strategisen kehyksen päätöksenteolle rannikolla, erityisesti puolustuksen osalta, ottaen huomioon rannikon luonnolliset prosessit, ihmisen ja muiden ympäristövaikutukset ja tarpeet. Nykyään tällaiset suunnitelmat kattavat koko englannin ja Welchin rannikon; Skotlannin osalta nämä suunnitelmat kattavat vain osan rannikosta. Walesissa on epävarmaa, missä määrin ilmastonmuutoksesta johtuva eroosio vaikuttaa merenpintaan ja aaltoihin, eikä tämänhetkinen näkemys ole rakentaa korkeampia suojia, vaan hyödyntää riskinhallintamalleja ja työskennellä luonnon kanssa mahdollisuuksien mukaan (2).

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikkoalueiden suojelua koskevassa lähestymistavassa keskitytään nyt sedimenttisoluihin, jotka heijastavat alueellisesti vaihtelevan rannikon sopeutumistarpeita maiseman, sedimentologian ja rannikon dynamiikan kannalta. Strategisia Rannikkopuolustusvaihtoehtoja on neljä (17):

• älä tee mitään
• säilytä olemassa oleva suojauslinja (mahdollisesti säätämällä suojausstandardia)
• edistä olemassa olevaa suojauslinjaa
• peruuta olemassa olevaa suojauslinjaa (myöhemmin ”hallittu uudelleensuuntaus’)

tarkoituksena on, että rantaviivan hoitosuunnitelmat tarjoavat paikallisviranomaisille ja muille päätöksentekijöille reittikartan, jossa määritetään kestävimmät lähestymistavat rannikolle aiheutuvien riskien hallintaan lyhyellä aikavälillä (0-20 vuotta), keskipitkällä aikavälillä (20-50 vuotta) ja pitkällä aikavälillä (50-100 vuotta)., tunnustavat, että nykyisten suojarakenteiden muuttaminen saattaa olla tarpeen vaiheittain (17).

hallittu vetäytyminen

”hallittu uudelleensuuntautuminen” on mahdollinen vastaus rannikon muta-ja suolamaiden mahdolliseen häviämiseen, mikä johtaa uuden elinympäristön syntymiseen sallimalla alavien rannikkomaiden tulviminen, mikä edellyttää joskus meripuolustuksen murtamista, jotta vesi voi liikkua sisämaassa. Useissa osissa Yhdistynyttä kuningaskuntaa saadut kokemukset viittaavat siihen, että suolamaat asuttavat nopeasti rannikoiden tulva-alueita. Skotlannissa, jossa rannikkoalueiden maanomistajat ovat vastuussa meripuolustuksen ylläpidosta, tämä voi olla halvempi vaihtoehto kuin niiden parantaminen merenpinnan nousun vuoksi sekä luonnonvaraisten eläinten elinympäristön jatkuvan saatavuuden varmistaminen. Maatalouden ympäristötukia myönnetään viljelijöille maatalousmaan muuttamiseksi suolamaaksi (7).

esimerkki alueesta, jossa ”hallittu vetäytyminen” eli itse asiassa laajamittainen luopuminen tärkeimmästä maatalousalueesta näyttäisi todennäköiseltä, on Fens. Tällä alueella merenpinnan nousun, lisääntyneiden jokien tulvien ja vajoamisen yhteisvaikutus voi johtaa vakaviin tulvavaikutuksiin (8). Itä-Angliassa merenpinnan nousu näyttää uhkaavan nykyisiä suolasoita. Joillakin alueilla yli puolet nykyisestäsuolakannasta saattaa hävitä 2050-luvulle mennessä (8). Nämä menetykset pahentavat rannikon tulvariskin kasvua, joka on jo kuvattu. Kun otetaan huomioon sekä hallittu uudelleensuuntautuminen että/tai vähäarvoisten, usein tulvivien alueiden mahdollinen rantalomasta luopuminen, suolamaiden luontotyyppien nettovaikutus on todennäköisesti vakaus tai jopa pinta-alan kasvu. Suolaisen suon voitot tulevat suurelta osin rannikon laiduntavan suon häviämisen kustannuksella, jonka odotetaan pienenevän pinta-alaltaan kaikissa ilmastonmuutosskenaarioissa. Sopeutumismahdollisuudet ovat rajalliset, koska mahdollisuudet luoda korvaavia elinympäristöjä rannikkovyöhykkeellä ovat rajalliset (8).

alla olevat viitteet on mainittu kokonaisuudessaan erillisessä kartassa ”viittaukset”. Klikkaa tästä, jos etsit täydelliset referenssit Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

1. Burgess ym. (2004); Evans et al. (2004), molemmat: Blott et al. (2013)
2. Blott ym. (2013)
3. Eurosion (2004), julkaisussa: Hall et al. (2006)
4. Foresight (2004)
5. Halcrow (2001), julkaisussa: Hall et al. (2006)
6. C-CLIF ja GEMRU (2003)
7. Kerr et al. (1999)
8. Holman et al. (2002)
9. EA (2010), julkaisussa: Blott et al. (2013)
10. Masselink and Russell (2008), julkaisussa: Blott et al. (2013)
11. DEFRA (2001), julkaisussa: Blott et al. (2013)
12. Baxter et al. (2008), julkaisussa: Blott et al. (2013)
13. pallo ym. (2008), julkaisussa: Blott et al. (2013)
14. DEFRA (2010), julkaisussa: Blott et al. (2013)
15. Valentin (1971), in: Blott ym. (2013)
16. Pye et al. (2007), julkaisussa: Blott et al. (2013)
17. Niemeyer ym. (2016)
18. Fitton et al. (2018)
19. SEPA 2009
20. Hansom et al. 2017