” tiesikö Jeesus olevansa Jumala?”REVISITED

Anthony Zimmerman, S. V. D

julkaistu vastauksena, The Priest, Syyskuu 1993.

Charles DeCelles (pappi/Huhtikuu ’93) kumoaa ne, jotka väittävät, ettei Jeesus tiennyt olevansa Jumala, mutta minusta Decellesin ylistys on laimeaa ja riittämätöntä.

evankeliumeissa Kristus tyypillisesti toimi tavalla, joka paljastaa täydellisen tietoisuuden jumalallisesta persoonastaan ja voimastaan. Kuka kulkisi Galilean merta, ellei hän tietäisi, että meri kuuluu hänelle? Jeesus teki niin odottaen meren kannattelevan häntä kuuliaisena hänen luomisvoimalleen. Pietari yritti samaa, mutta alkoi vajota sillä hetkellä, kun hän otti silmänsä pois Kristuksesta.

joka järjissään nousisi myrskyssä merellä nuhtelemaan tuulta ja sanomaan aalloille: ”Peace! Liikkumatta!”1) Jos hän ei olisi tietoinen jumalallisesta voimasta? Jeesus olisi vaarassa nolata itsensä opetuslasten edessä, jos hän olisi epävarma siitä, kuka hän on.

hän tiesi hyvin, mistä tuli

Kristus rukoili: ”Isä, minä tahdon, että nekin, jotka sinä olet antanut minulle, olisivat minun kanssani, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista.”2) Hän tiesi hyvin, mistä hän tuli ja minne hän oli menossa. ”En ole yksin, vaan Isä on minun kanssani”, hän sanoi.3) Hän rukoili, että voisimme astua tietä sinne, missä hän jo on. (Emme väheksy Johanneksen evankeliumia vain siksi, että jotkut ajattelevat sen sisältävän varhaiskristittyjen ennakkoluuloja.) Mutta, opine oppinut tutkijat mukaan DeCelles, ”Jeesus myöntää, että hän ei tiedä tarkkaa aikaa maailmanlopun”, ja tämä ”tietämättömyyden myöntäminen” on sopusoinnussa virheellisiä profetioita. Niin väittävät oppineet, että Jeesus erehtyi hänen valtakuntansa valtaantuloajankohdasta.

virheen täytyy olla meidän tulkintamme, Ei Kristuksen tiedon puute. Meillä on taipumus ajatella liian vähän hienostuneesti vähentääksemme arviotamme Kristuksen mielestä, jotta se sopisi mukavammin pienemmän ajatusmaailmamme muottiin; kun taas evankeliumi haastaa meidät sallimaan uskomme laajeta ja siten saavuttaa tunne kunnioitusta edessä Kristuksen Kosmos-ulottuva viisaus.

apostolit tekivät sen virheen, että he aluksi aliarvioivat Kristuksen, panivat hänen ylevät ajatuksensa ahtaisiin jokapäiväisiin huoliinsa. He olettivat esimerkiksi, että Kristus tarkoitti uunissa leivottua leipää, kun hän kehotti heitä varomaan fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta. Kristus ei ollut huvittunut. Hän tarttui tilaisuuteen ravistellakseen heitä, yllyttääkseen heitä hienostuneempiin ajatustapoihin:

he sanoivat toisilleen: ”se johtuu siitä, että meillä ei ole leipää.”Ja tultuaan siitä tietoiseksi Jeesus sanoi heille:” Miksi puhutte leivän puutteesta? Etkö vieläkään tajua tai ymmärrä? Ovatko sydämenne paatuneet? Onko sinulla silmät, etkä näe? Onko sinulla korvat, etkä kuule? Etkö muista? …”(4)

ja enemmänkin. Kuvittelemme, että apostolit soutivat loppumatkan järven yli päät roikkuen alhaalla peläten avata suunsa, etteivät he enää astuisi siihen.

myöhemmin, kun Kristus ilmestyi heille ylösnousemuksensa jälkeen järven rannalla ja valmisti heidän aamiaisensa, ”kukaan opetuslapsista ei uskaltanut kysyä häneltä:’ Kuka sinä olet?'”5) He tiesivät, että Kristus odotti heidän uskovan ja että hän ei olisi heille helppo, elleivät he haluaisi täyttää hänen odotuksiaan.

siksi uskon, että meidän pitäisi varoa syyttämästä tietämättömyyttä ihmis-Kristuksesta. Tietämättömyys on todennäköisemmin meidän kuin hänen. Opetuslapset lisäsivät uskoaan, kun he näkivät hänen lukevan ajatuksia, antavan syntejä anteeksi, antavan näön sokeille, kutsuvan kuolleet takaisin elämään, lupaavan valmistaa heille kartanon seuraavaan maailmaan. Lopulta he sanoivat epäröimättä: ”nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaiken.”(6)

todellinen tiedonvälittäjä

ennen kuin tarkastelemme kohtaa, jossa Kristus puhui tuomiopäivän ”tietämättömyydestä”, muistakaamme, että hän oli täydellinen tiedonvälittäjä; hän ei ollut lainkaan edellä käyttäen esimerkiksi henkisiä varauksia. ”Menkää itse juhlaan”, hän sanoi kerran. ”En ole menossa näille festivaaleille.”Mutta sitten hän meni kuitenkin,(7)” ei julkisesti vaan ikään kuin salassa.”Meidän pitäisi siis hieman hienostuneesti katsoa väitettyä tietämättömyyttä koskevaa kohtaa:” siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eivätkä poika, vaan ainoastaan Isä.”(8)

jos hyväksymme tämän tarkoittavan sitä, että Jumalan Poika ei jumalallisessa olemuksessaan tiennyt jotain, minkä Isä tietää, teemme Kristuksesta harhaoppisen, kuten Areios. Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolme persoonaa, ovat yksi Jumala, yksi jumalallinen substanssi. Jumalan tieto on Jumalan substanssi. Mitä Isä tietää, sen tietää myös poika, ja Henki tietää, koska he elävät samassa luonnossa. Jumalan poika tuntee siis jumalallisessa olemuksessaan viimeisen tuomion ajan yhtä hyvin kuin Isä ja henki.

mutta tunnustiko Kristus, ettei hän tuntenut tuomion ajankohtaa inhimillisellä tiedollaan, ihmisluonnossaan? Thomas tutkii tätä ongelmaa.

hän vastaa ennen kaikkea, että Kristus varmasti tiesi sen jumalallisuudellaan; että Areios ja Eunomios ymmärsivät tämän sanonnan Jumalan Pojan jumalallisesta tuntemuksesta, jota he pitivät vähemmän kuin isää tiedon suhteen. ”Mutta tämä ei kestä”, Tuomas vastaa, ” koska kaikki on tehty Jumalan sanalla, kuten sanotaan Joh.1:3: ssa, ja kaiken muun ohella kaikki ajat ovat hänen tekemiään. Nyt hän ei ole tietämätön mistään, mitä hän on tehnyt.”(9)

Tuomas jatkaa selittäen, että Kristus käytti tässä henkistä varausta; hän tunsi päivän erittäin hyvin, mutta päätti olla paljastamatta sitä:

hänen sanotaan siis olevan tietämätön tuomion päivästä ja hetkestä, sillä hän ei tee sitä tunnetuksi, koska apostolien pyynnöstä(10) Hän oli haluton paljastamaan sitä…Näin ollen sanomalla ”vain isä” meille annetaan ymmärtää, että poika tietää, ei ainoastaan jumalallisessa olemuksessa, vaan myös ihmisessä, koska, kuten Krysostomos väittää, Kristukselle ihmisenä annetaan tieto siitä, miten tuomita ’¿½joka on suurempi ’ ¿½paljon enemmän annetaan hänelle tietää vähemmän, näet. tuomion aika (loc.cit.).11)

Tuomas selittää Kristuksen inhimillistä tietoa seuraavasti. Ensiksikin Kristuksella oli autuas näky siitä lähtien, kun hän inkarnoitui. Kristuksen sielu, joka on osa ihmisluontoa jumalallisesta luonnosta tulevan valon kautta, täydellistyy autuaaksi tiedolla, jonka avulla se näkee Jumalan olemuksessa.(12) Tämä on tieto jumalallisesta olemuksesta, joka tunnetaan välittömästi, ei välilajin tai kuvan kautta: ”jumalallinen olemus itse yhdistyy autuaaksi tulleeseen mieleen älyllisen olennon ymmärrettävänä.”13) Sen tähden Kristus ”tiesi kaiken, minkä Jumala tietää itsessään näön tuntemuksesta, mutta ei kaikkea, minkä Jumala tietää yksinkertaisen älyn tuntemuksesta.”(14) luotu sielu ei yksinkertaisesti voi käsittää itsessään sitä ääretöntä tietoa, joka on Jumala.

Kristus tiesi kuitenkin ne asiat, jotka liittyvät hänen arvokkuuteensa: ”mutta Kristukselle ja hänen arvokkuudelleen kuuluu jossain määrin kaikki, koska kaikki on hänelle alamaista. Lisäksi Jumala on asettanut hänet kaikkien tuomariksi, koska hän on Ihmisen Poika, kuten sanotaan;15) Ja sentähden Kristuksen sielu tietää sanassa kaiken, mikä on olemassa minä aikana hyvänsä, ja niiden ihmisten ajatukset, joiden tuomari hän on…” (16).

Second, Christ had infused knowledge….an hän tietää asiat niiden oikeassa olemuksessa ihmismieleen suhteutettujen lajien avulla. 17) Tämä tieto oli myös tavanomainen, niin että Kristus saattoi käyttää sitä, kun hän halusi. (18)

lopulta Kristus hankki inhimillistä tietoa abstrahoinnin ja kokemuksen kautta; hän saattoi ymmärtää asioita kääntymättä aistikuviksi tai aaveiksi; päinvastoin, hän voisi myös ymmärtää samalla tavalla kuin me, keskittämällä mielen aaveisiin. (19)

tilaa spekuloida

ja tässä on jonkin verran tilaa spekuloida Kristuksen inhimillisen ”tietoisuuden rajoilla.”Tiedämme, että on olemassa ero tietomme välillä, jonka voimme yhtäältä ankkuroida mielikuvitukseen ja aistikuviin, joista olemme ”tietoisia ja tietoisia”; nämä ajatukset ovat helposti ymmärrettäviä, kun niitä tarkastellaan aistikuviemme konsolilla.

toisaalta käsityksemme hengellisistä realiteeteista on ohikiitävää, kuin tuuli, ne tulevat ja menevät tietämättä, mistä ne tulevat tai minne ne menevät. 20) uskomme Jumalaan ja uskomme lujasti, mutta emme voi ankkuroida tätä uskoa aistikuviin. Saamme Pyhän Hengen opastusta, mutta hengen salakavalat asiat ovat aivojemme ulottumattomissa niiden vangitsemiseksi aistikuvilla.

meillä on universaaleja käsitteitä, mutta niistä ei voi oikeastaan olla tietoisia, ellei niitä ole kuvitettu mielikuvilla tai aistikuvilla. Me tiedämme jonkin käsitteen merkityksen, mutta me etsimme levottomasti oikeaa sanaa ilmaisemaan sitä, mitä me tarkoitamme. Kun käännämme kielestä toiseen, abstrahoimme käsitteen alkuperäisestä kielestä ja panemme sen merkityksen ”pitoon”, kunnes löydämme oikean sanan, johon se voidaan sisällyttää uudessa kielessä.

katoavan tietoisia

olemme hyvin tietoisia sanoista, mutta vain hetkellisesti tietoisia käsitteestä. Neurologiset operaatiomme toimivat erinomaisesti projisoidaksemme aistikuvia tietoisuuteemme, johon sitten ankkuroimme ajatuksemme; mutta hengelliset realiteetit eivät saa aivojen sähkökemiallista otetta, joten me emme” näe ”uskoamme emmekä” tunne ” poveemme nousevaa vesilähdettä. (21)

kuolevaisena maan päällä viettämänsä elämän aikana Kristus saattoi tosiaan tuntea hengelliset realiteetit itsessään, sillä hän oli sekä ymmärtäjä että matkanjärjestäjä. Hän voisi tuntea erotellut aineet samalla tavalla kuin me voimme tuntea ne seuraavassa elämässä. Mutta Kristuksen 13 miljardilla aivojen hermosolulla oli rajallinen kantokyky, ne saattoivat sisältää vain tietyn määrän ”tavuja” diskreettiä ja tietoista tietoa; voi näyttää kuvia vain rajallisesta määrästä tietobittejä kerralla.

saatamme uskoa, että Kristus halusi aivojen toimivan täysin luonnollisena elimenä; että hän ei ylikuormittaisi aivopiirejä sellaisilla poikkeuksellisen monimutkaisilla asioilla kuin tekemällä laskelmia myrskyn pysäyttämiseksi merellä ja aallokon litistämiseksi kaikilla noilla energioilla ja neutralisoimalla siitä johtuvan liikkuvan ilmamassan hitauden, jottei Tuulen alapuolella tapahtuisi tuhoisia tyhjiöitä.

eivät myöskään hänen ihmisaivonsa, me saatamme ajatella, kestäisi haastetta suorittaa kaikki tarvittavat operaatiot ruumiin elämän palauttamiseksi (Naim, Jairuksen tytär, Lasarus). Kuolleiden ihmisten useat sadat biljoonat solut oli aktivoitava uudelleen ja koordinoitava, jotta ne voisivat toimia yhtenä kokonaisena suunnattomana, mielikuvitusta hämmentävänä tehtävänä, jos ne osoitettaisiin pelkälle inhimilliselle kyvylle; edes Kristuksen 12 miljardin aivosolun ei voitaisi odottaa huolehtivan kaikista noista yksityiskohdista.

lopuksi, ehkä Kristus ei ollut katsonut sopivaksi ahtautua lyhytkestoiseen muistiinsa, jota 12 miljardin aivosolun neurologiset piirit, reitit ja automatisoinnit tukivat, lukemattomat aistikuvat, joita tarvittiin esittämään olosuhteet, jotka lopulta laukaisisivat tuomiopäivän. Kristus siis, vaikka hän näki tuomiopäivän jumalallisessa olemuksessaan Jumalana, vaikka hän näki sen myös Ihmissielussaan liittyneenä Jumalaan näyssä samoin kuin siihen valettuun tietoon, joka käsitti luodun kosmoksen kaikkine aikoineen ja ajanjaksoineen.

hänestä ei kuitenkaan välttämättä näkynyt itse päivää aistikuvissa. Hän voisi sanoa, että hän ei näe tuomiopäivää käsitteissä, jotka perustuvat aistikuviin, mielikuvituksellisiin esityksiin kaikista ehdoista, mikä johtaisi päätökseen tuomiopäivästä. Ei ollut tarvetta ylikuormittaa hänen neurologisia piirejään näyttääkseen tietoa aistinäytöllä, jonka hän jo pystyi tuntemaan hengellisen näkökyvyn ja tiedon infusoimisen avulla.

arvostelukyky

hän saattoi halutessaan projisoida totuuksia, jotka hän tiesi vision ja infusoidun tiedon avulla aivojen neurologisiin piireihin, tehdäkseen niistä kouriintuntuvampia ”tietoiseksi” ihmisen tietoisuudeksi. Milloin oli sopivaa tehdä niin ja miksi, oli hänen tuomionsa mukaista. Ehkä hän ei nähnyt tarpeelliseksi kiihottaa ihmisen neurologisia kykyjä saadakseen esiin aistikuvan, jonka varaan hän voisi perustaa tietonsa tuomiopäivästä.

puhuessaan Kristus ilmaisi ihmiskielellä, mitä hänen aivonsa ymmärsivät aistikuvien tuella, me järkeilemme. Hän tuskin vahvistaisi ihmisen puheella sitä, mitä hän ei tiennyt ihmisaivoillaan; hän tuskin antaisi sanallisia signaaleja siitä, mitä ei olisi julkaistu hänen aiemmin muodostetuista aivokäsityksistään; hän ei olisi riippuvainen autuaasta visiostaan ja infusoidusta tiedosta yksin, luulisin, ja kääntäisi tämän ihmisen kielelle ilman aivojen välitystä, jotka olisivat täysin tietoisia siitä, mitä ne sanovat.

hänen puheelimensä eivät olleet robotin elimiä, jotka vastasivat manipulaatioihin, jotka toimivat hänen näkökykynsä ja infusoidun tiedon avulla. Hänen ihmispuheensa ei toisin sanoen oikosulkenut yhteyttä aivojen välittämättömän hengellisen tiedon ja ihmisen puhetta muovaavien robottimaisten elinten välillä. Hän ei puhunut asioista, joita ei oikeastaan osannut myös aivoillaan.

kun hän lausui sanat ”Minä olen”, sanat seurasivat aivoissa muodostuneita käsitteitä, jotka ankkuroituivat aistikuviin. Hän puhui sen tähden totuudenmukaisesti sen perusteella, mitä hän tiesi inhimillisellä tavalla. Hänen ihmispuheelimensä tuottivat nuo kaksi sanaa-käyttäen tavallisen ihmisen puheen neurologisia automatisaatioita ja reittejä. Tämä ei koskenut ainoastaan rintakehän, kurkun ja huulten sataa ja joitakin lihaksia, vaan ennen kaikkea niitä aivojen alueita, jotka ovat erityisesti osallisina kognitiossa, mukaan lukien Brocan alue, Wernicken alue, etuotsalohkon aivokuori ja motoriset assosiaatioalueet, sekä äänitarkistusprosessit, joita puhe tuottaa.

koska tuntemamme aivot tuottavat puhetta vastauksena jo muotoilemiinsa käsitteisiin ja jatkavat sitten puheen tuottamista aktivoimalla motorisen alueen, joka lähettää sähkökemialliset viestit oikeisiin lihaksiin yhdyshermojen kautta, odotamme Kristuksen käyttäneen myös näitä ihmisen kykyjä puhuessaan. Kun hän sanoi ”Minä olen”, hän puhui sen ihmisen tietoisuudella, joka on. Hänellä oli tämä jumalallinen käsitys persoonastaan puheensa ja toimintansa perustana.

toimi yksiäänisesti

hänen kelluvan lyhytkestoisen muistinsa ymmärrettäviin kuviin ankkuroidut käsitteet olivat mukana hänen puheessaan, ja lyhytkestoinen muisti oli hajanaisesti yhteydessä menneiden tapahtumien tallennettuihin muistoihin, jotka olivat tarvittaessa käytettävissä viitteeksi, mikä antoi hänelle tietoisuuden olemisen jatkuvuudesta.

toisin sanoen Kristuksen autuas näkemys, hänen infusoitu tietonsa ja hänen aivokemialliset prosessinsa toimivat yhteen ääneen antaakseen hänelle ainutlaatuisen varmuuden ja tietoisuuden siitä, että hän on todellakin minä olen. Hänen aivopiirinsä saattoivat kutsua järkevän tietoisuuden konsoli, kun hän niin valitsi, visio itsestään sanassa, ja tieto itsestään, kun se valui hengellisesti hänen sieluunsa.

evankeliumi on käsittääkseni parhaiten ymmärrettävissä, kun käsitämme, että Kristus antoi ihmisaivojensa pitää hänet jatkuvasti tietoisena jumalallisesta persoonastaan, projisoida tietoisuuden kuvaruudulle käsin kosketeltavan ja järkevän tietoisuuden jumalallisesta Poikuudestaan. Muistaen ikuisen olemassaolonsa, joka nykyään on myös luoduissa huonekaluissa, Kristus antoi luottavaisena naimissa luomiskäskyn: ”Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse.”(22)

hän oli inhimillisesti tietoinen siitä, että hän on Jumala, joka voi tehdä tämän. Kristuksen tehtävän täyteyteen kuului tietää, myös ihmisen tietoisuudella, jota hänen aivojensa konsoli tukee aistein havaittavilla kuvilla, että hän on todellakin minä olen. Hän puhui arvovaltaisesti ainoana ja ainutlaatuisena opettajana, joka tietää, mistä hän on kotoisin ja minne hän menee. Hän voisi, rauhallisin mielin, kertoa apostoleille:

” vakuutan teille juhlallisesti, ettei ole ketään, joka on jättänyt kodin tai vaimon tai veljet, vanhemmat tai lapset Jumalan valtakunnan tähden, joka ei saisi runsasta paluuta tänä aikana ja iankaikkista elämää tulevana aikana.”(23)

johtopäätös: ei ole totta, että Kristus olisi tehnyt virheitä tai ollut tietämätön. Sen sijaan todellinen tietämättömyytemme estää meitä ymmärtämästä Kristuksen teeskentelemää tietämättömyyttä.

Alaviitteet

1 Mk 4: 39.
2 ajalla 17: 24.
3 in 16: 32.
4 Mk 8: 16-18.
5 in 21: 12.
6 in 16: 30.
7 in 7: 8; 11.
8 Mk 13: 32.
9 ST III, 10,2.
10 Apt 1: 7.
11 Hom 78 Matt.
12 ST III, 10,2.
13 ST III, 10,3.
14 ST III, 10,3.
15 klo 5.27.
16 ST III, 10,2.
17 ST III, 9,3.
18 ST III, 11,5.
19 ST III, 11,2.
20 vrt. 3:8.
21 vrt. ajassa 4.14.
22 Lk 7: 14.
23 Lk 19: 29-30.