Morris S. Petersen, Brigham Youngin yliopiston geologian professori ja Provo Utah East staken toimitusjohtaja. On paljon, mitä emme tiedä maan luomisesta ja varhaisesta historiasta. Raamatun kertomus on summittainen, ja tieteen kertomus on epätäydellinen. Se, mitä kuvittelemme nyt todeksi maan historiasta, voi osoittautua vain osittain todeksi suuremman tiedon valossa. Meille kuitenkin vakuutetaan, että tulee päivä, jolloin Herra ”paljastaa kaiken—
”menneet asiat ja kätketyt asiat, joita kukaan ei tuntenut, maan asiat, joiden kautta se on tehty, ja sen tarkoitus ja loppu—
”kalleimmat asiat, asiat, jotka ovat ylhäällä, ja asiat, jotka ovat alhaalla, asiat, jotka ovat maassa ja maan päällä ja taivaassa.”(D&C 101: 32-34.)
ennen kuin tuo päivä koittaa, meidän täytyy luottaa siihen, mitä meille opetetaan Raamatussa ja mitä oletamme todeksi tieteen keräämien ja tutkimien todisteiden perusteella.
meitä itse asiassa kannustetaan hankkimaan sekä raamatullista että maallista tietoa pyrkiessämme saamaan tietoa Jumalasta ja hänen luomistöistään: ”opettakaa ahkerasti, niin minun armoni on huolehtiva teistä, jotta teitä opetettaisiin täydellisemmin teoriassa, periaatteessa, opissa, evankeliumin laissa, kaikessa, mikä liittyy Jumalan valtakuntaan, mikä on hyödyllistä teidän ymmärtää;
”asioista sekä taivaassa että maan päällä ja maan alla; asioista, jotka ovat olleet, asioista, jotka ovat asiat, jotka pian tapahtuvat, asiat, jotka ovat kotona, asiat, jotka ovat ulkomailla; pakanain sodat ja hädät ja tuomiot, jotka maassa ovat, ja myös maitten ja valtakuntien tuntemus.”(D&C 88: 78-79.)
myöhempien aikojen pyhät jakavat vanhimman James E. Talmagen vakaumuksen siitä, että ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on tilaa ja paikka jokaiselle totuudelle, jonka ihminen on tähän mennessä oppinut tai joka on vielä tehtävä tunnetuksi.”(”Maa ja ihminen”, Deseret News, 21.) Tarkastellaanpa nämä ajatukset mielessämme lyhyesti sitä, mitä nykyään tiedämme fossiiliaineistosta, ja verrataan sitä Raamatun kertomukseen.
Jumala on maapallomme ja kaiken maan päällä olevan elämän luoja. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan. … Ja Jumala loi … jokaisen elävän olennon, joka liikkuu. … Ja Jumala näki kaiken, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää.”(1.Moos. 1:1, 21, 31.)
Jumalan luomien elämänmuotojen joukossa oli ilmeisesti monia nyt sukupuuttoon kuolleita lajeja. Fossiileja sisältävät kivilajit ovat yleisiä maapallolla, ja nämä fossiilit edustavat aiemmin eläneitä eliöitä, jotka ovat säilyneet nykyään osana maan kivikuorta. Paleontologia on tieteenhaara, joka tutkii näitä fossiileja kerätäkseen tietoa menneisyydestä. Fossiileja löytääkseen ei kuitenkaan tarvitse olla paleontologi—ne ovat yleisempiä kuin useimmat ihmiset kuvittelevat, ja lähes kuka tahansa voi löytää fossiileja läheltä kotia. Näihin fossiileihin voi kuulua mikroskooppisia selkärangattomien ja kasvien jäännöksiä, lukemattomia kivettyneitä merikuoria ja jopa suurten maaeläinten, dinosaurusten, fossiilisia luita. (Paikalliset ja kansalliset lait yleensä suojaavat fossiiliesiintymiä, ja mahdollisten keräilijöiden tulisi olla tietoisia näistä rajoituksista. Ihmiset voivat kuitenkin vapaasti tutkia fossiileja paikallaan poistamatta niitä, jolloin niiden tieteellinen arvo säilyy ja suojelulakien aikeet täyttyvät.)
kivikerrostumia tutkittaessa käy ilmi, että fossiilien esiintymisessä on erittäin järjestynyt kuvio. Kuten geologi James E. Talmage kirjoitti Deseret News-lehdessä 21. marraskuuta 1931:
” geologit sanovat, että nämä hyvin yksinkertaiset kasvi – ja eläinkunnan muodot seurasivat muita monimutkaisempia; ja kallioiden tuhoutumattomista muistiinmerkinnöistä he lukevat kertomuksen elämän edistymisestä yksinkertaisesta monimutkaisempaan, yksisoluisesta alkueläimestä korkeimpiin eläimiin, merilevästä kehittyneisiin kukkiviin kasvilajeihin—omenapuuhun, ruusuun ja tammeen.”
fossiilien esiintymisjärjestys toistuu sedimenttikivissä kautta maailman. Lisäksi maan eri elämänmuodot ilmaantuivat ja katosivat samaan aikaan, olivatpa ne Australiassa, Afrikassa, Amerikoissa tai muualla. Raamatun uskolliselle tutkijalle tämä täsmällisyys heijastaa Jumalan, jumalallisen Luojan, järjestyksellisiä menettelytapoja. Ensimmäinen Mooseksen kirja – ensin kasvit (1.Moos. 1:11-12) ja sitten eläimet (1. Moos. 1:20-23)—on monistettu fossiiliaineistossa: kasvifossiilit edeltävät eläinfossiilien ilmaantumista.
tämän sopimuksen ei pitäisi olla yllättävä, koska Jumala, joka loi tämän maan, on sama Jumala, joka inspiroi profeettoja. Ristiriita syntyy vasta, kun oletamme Jumalan paljastaneen kaiken, mitä hän aikoo paljastaa aiheesta, tai unohdamme, että tieteelliset teoriat muuttuvat uusien löytöjen myötä. Meidän täytyy myös muistaa sekä ne tarkoitukset, joita varten Raamattu annettiin, että tieteellisen menetelmän tavoitteet.
ennen kaikkea Raamattu todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja siitä, miten voimme saada pelastuksen ja korotuksen siunaukset Hänen sovitustyönsä kautta. Ne paljastavat, miksi (eivät välttämättä miten) maa luotiin ja mitä lakeja ja periaatteita ihmisen täytyy noudattaa saadakseen ikuisen elämän. Tieteen tavoitteena taas on oppia, miten (Ei Miksi) maailma on tehty, ja ymmärtää fyysistä maailmaa hallitsevat lait ja periaatteet.
tieteen ja uskonnon erilaiset roolit käyvät ilmi dinosauruksia käsittelevästä tutkimuksesta. Fossiiliaineistosta opimme, että dinosaurukset olivat maapallon hallitsevia eläimiä 225-67 miljoonaa vuotta sitten. Jotkut olivat lihansyöjiä, toiset kasvinsyöjiä. Jotkut olivat pieniä, kun taas toiset olivat jättiläismäisiä, painoivat jopa kahdeksankymmentä tonnia ja kasvoivat yli yhdeksänkymmenen metrin pituisiksi.
näiden eläinten olemassaolo on kiistatonta, sillä niiden jäänteitä on löydetty kallioista eri puolilta maapalloa. Ei tiedetä, mikä ikuinen tarkoitus niillä oli maan luomisessa ja varhaishistoriassa. Raamattu ei käsittele tätä kysymystä, eikä tieteen tehtävä ole tutkia sitä, miksi he olivat täällä. Voimme vain päätellä, kuten vanhempi Talmage teki, että ” koko liituesiintymien sarja ja monet syvänmeren kalkkikivemme sisältävät eläinten luurankoja. Nämä elivät ja kuolivat, Ikä toisensa jälkeen, kun maa oli vielä kelvoton ihmisasutukseksi.”(”Maa ja ihminen.”)
tieteen havainnot ja kirjoituksissa esitetyt lausunnot eivät tietenkään ole täysin poissuljettuja toisistaan. Usein toinen lisää toisen antamaa tietoa. Valaiseva esimerkki on kirkkohistorian tapahtuma, jossa eräs huomattava paleontologi tutkiessaan Amerikan mantereelta löydettyjä fossiileja tuki Mormonin kirjassa esitettyjä lausuntoja, jotka jotkut ei-jäsenet kiistivät. New York Tribune-lehden 17. marraskuuta 1873 julkaisema tarina kertoo presidentti Brigham Youngin ja professori O. C: n tapaamisesta Salt Lake Cityssä. Marsh Yalen yliopistosta. Professori Marsh oli aikansa johtavia paleontologeja Amerikassa. Hänen erikoisalansa, fossiilihevoset, oli kaksikon keskustelun aiheena.
Brigham Young Etsi tietoa hevosfossiilien esiintymisestä erityisesti Amerikassa. Hänen tarkoituksensa oli vastata arvostelijoille, jotka kyseenalaistivat Mormonin kirjan maininnan tämän mantereen hevosista. Arvostelijoiden mukaan kaikki tiesivät, ettei Amerikassa ollut hevosia ennen kuin espanjalaiset esittelivät ne. Professori Marshin tutkimus hevosfossiileista osoitti kuitenkin selvästi Nykyhevosten esiintymisen Amerikassa jo kauan ennen espanjalaisten ilmaantumista Amerikkaan.
Tribune-lehden artikkeli päättyy seuraavasti: ”vaikka siis useimmat teologit suhtautuvat luonnontieteiden kehitykseen peläten ja vavisten, mormoniuskonnon päälliköt ovat valmiita tervehtimään paleontologian löytöjä apuna omalaatuisten uskomustensa vahvistamisessa.”
Raamatun ja sen, mikä nykyisin ymmärretään tieteessä, välinen suhde on alati muuttumassa. Tiede oppii jatkuvasti lisää elämän historiasta maan päällä, ja meillä on täysi syy uskoa, että tutkimuksen jatkuessa opitaan paljon enemmän.
taistelu raamatunkohdan ja tieteellisen tutkimuksen tietyn osan vastaavuudesta on ollut haaste vuosisatojen ajan. Mutta kokemus on osoittanut, että huomisen löydöt muuttavat sitä, mitä ihminen ymmärtää nykyään. Kärsivällisyys ja nöyryys ratkaisevat lopulta kaikki kysymykset—Jos ei tässä elämässä, niin seuraavassa.
onneksi meidän ei tarvitse tietää kaikkia luomakunnan yksityiskohtia käyttääksemme hyväksemme evankeliumin olennaisia pelastussääntöjä ja mukautuaksemme jumalallisiin edistymisnormeihin. Raamattu ja profeettojen henkeytetyt neuvot riittävät johdattamaan meidät takaisin Jumalan luo.
mutta tämä ei tarkoita, etteikö tieteellä olisi sijaa ikuisessa totuuden tavoittelussamme. Mitä enemmän opimme Jumalan kätten töistä, sitä paremmin opimme tuntemaan Hänet ja rakastamaan hänen töitään. Myöhempien Aikojen Pyhimysgeologina pidän itseäni onnekkaana saadessani tilaisuuden tutkia kiviä ja fossiileja todisteina siitä, että Jumala loi maapallomme. Kaikki, mitä olen oppinut luomakunnan suurenmoisuudesta, on vahvistanut päätöstäni oppia lisää taivaallisesta Isästämme ja elää niin kuin hän haluaisi minun elävän.