on vaikea kuvitella monipuolisempi sekoitus opiskelijoita kuin 12 kirjoilla ensimmäinen college-tason professional hunter ohjelma Etelä-Afrikassa.

yksi oppilas on sambialaisen ammattimetsästäjän poika. Toinen on Soweton lapsi, Etelä-Afrikan rönsyilevä kaupunkikunta, joka on synonyymi maan mustan enemmistön murskaavalle köyhyydelle. Toinen oppilas on Sambialainen prinssi. Ja ainoa kokemus metsästyksestä, joka toisella opiskelijalla on, on riesana vietetty kesä eläinsuojeluvirkailijana, tarkkailemassa elantoa ja kudua kaupallisilla viljapelloilla. Kaksi oppilasta on valkoisia. Muut ovat mustia.

mutta nämä kymmenkunta opiskelijaa, jotka kaikki ovat ilmoittautuneet Southern Africa Wildlife Collegen Ammattimetsästäjäkurssille, edustavat uutta villieläinhoitajan brändiä mantereella. Historiallisesti ammattimetsästäjät–Afrikkalainen vastine luvalliselle metsästysoppaalle-ovat olleet valkoisia Afrikaansia, jotka usein perivät työn ja arvonimen isiltään.

Etelä-Afrikassa, Namibiassa ja muissa Saharan eteläpuolisissa maissa kynnys tulla hyväksytyksi PH: ksi on melko matala. Mahdollisten ammattimetsästäjien on läpäistävä kirjallinen ja käytännön koe ja sitten suoritettava Oppisopimuskoulutus, jolla on toimiva PH.

että perinteinen PH-reitti on toiminut tarpeeksi hyvin, mutta Theresa Sowry, puheenjohtaja Sa Wildlife College, sanoo, että se ei ehkä ole oikea malli tulevaisuudessa.

”kun katsoo ympärilleen, mitä villieläimille tapahtuu juuri nyt Afrikassa, se ei ole kirkas kuva”, Sowry sanoo. ”Botswanassa metsästysmuistojen metsästys on kielletty. Zimbabwessa perinteinen metsästys on väistymässä. Aina kun metsästys viedään yhteisöltä, arvo villieläimille katoaa. Sitten on kestämätöntä toimeentulometsästystä, kaupallista salametsästystä ja elinympäristöjen tuhoamista. Ilman metsästystä ja sen tuomaa yhteisön tukea ja tuloja villieläinalueemme romahtaisivat.”

Sowry sanoo, että Afrikan hallitusten on laajennettava villieläinten todellista arvoa ottamalla enemmän ihmisiä mukaan villieläintalouteen.

hänen ratkaisunsa on luoda ohjelma, jossa värvätään ei-perinteisiä opiskelijoita ammattimetsästäjäkurssille ja sitten pyritään sijoittamaan nämä opiskelijat metsästysalalle. SAWC: n ensimmäisen PH-ohjelman 12 opiskelijaa päättävät, toimiiko malli.

”toivomme muuttavamme eteläisen Afrikan metsästysteollisuuden laajemmin hyväksyttävästä”, sanoo pH-ohjelmaa johtava sawc: n professori Cleve Cheney. ”Mutta käytännön näkökulmasta, toivomme nykyaikaistaa PH kulttuuri, kehittää uuden standardin koulutuksen ammattimetsästäjien ja nostaa sen profiilia todellinen teollisuuden tiukat vaatimukset.”

se on malli, jolla on laaja vetovoima. South Africa Wildlife Collegen PH-ohjelma saa rahoitusta World Wildlife Fund-järjestöltä, eteläafrikkalaiselta Lottery-järjestöltä ja myös ruotsalaiselta näköaistimukselta aimpointilta. Kävin siellä Ben Carterin, Dallas Safari Clubin toimitusjohtajan kanssa, – joka myös myöntää huomattavan apurahan yliopistolle ja sen ammattimetsästysohjelmalle.

”Dallas Safari uskoo tähän ohjelmaan ja tukee sitä, koska jos alkuperäisasukkaat eivät ole aktiivisesti mukana kestävän käytön suojelumallissa Afrikassa, niin metsästyksen ja villieläinten tulevaisuus tuolla mantereella on parhaimmillaankin epävarma. Uskomme, että nuorten, alkuperäiskansojen ammattimetsästäjien virta auttaa. Omilla maillaan tai muiden maanomistajien työntekijänä nämä opiskelijat ovat oppineet ja nähneet omakohtaisesti kaiken, mitä metsästys tekee hyvän suojelun hyväksi Afrikassa”, Carter sanoo.

LIITUTAULUMETSÄSTYS
Ben ja minä vietimme päivän Collegessa aiemmin tänä kesänä, tutustuen opetussuunnitelmaan, tapaten opiskelijoita ja arvostellen ohjelmaa, jonka kannattajat toivovat luovan uuden, rodullisesti ja kulttuurisesti monipuolisemman afrikkalaisen PH: n.

opettajat ovat perusteellisia, vankkoja ja vilpittömiä. PH-ohjelman johtaja Cheney toimi Krugerin kansallispuiston metsänvartijana 20 vuotta ennen siirtymistään Wildlife Collegen tiedekuntaan, ja hän tuo reaalimaailman kokemuksia luokkahuoneeseen. Jos minulla on kritiikkiä se on, että koska niiden professori ei ole koskaan toiminut ammatillinen metsästäjä, working PH ’ s voisi hylätä hänen opiskelijoiden koulutus enemmän abstrakti kuin käytännöllinen.

se on yleinen vaiva missä tahansa ammatissa. Päällisin puolin PH-ohjelma vaikuttaa ihan tavalliselta villieläinhoitokurssilta. On yksiköitä ekologiasta ja etologiasta (eläinten käyttäytyminen), metsästyksen roolista suojelussa, matelija-ja kasvitutkimuksista sekä erämaan ensiaputehtävistä.

mutta lisäyksiköt käsittelevät paljon käytännöllisempiä aiheita: villieläinten seuranta, ballistiikka, jousen metsästys, laukausten sijoittelu, lihankäsittely, kallon mittaus ja metsästysmuistojen valmistelu. On yksiköitä omistettu ”infrastruktuurin ylläpito” (vahvistamisesta safari kuorma alalla), kielitiede (kommunikoida kansainvälisten metsästys asiakkaita), ja metsästys laki.

jokainen yksikkö kestää parista viikosta kuukauteen. Kaiken kaikkiaan PH-ohjelma ulottuu yli kahden intensiivisen vuoden ajan, ja valmistumisen jälkeen jokaisen opiskelijan olisi oltava varustettu paitsi läpäisemään PH-sertifiointitesti, myös oppipoika alle työ PH.

**
KENTTÄHARJOITUKSET * *
juttelin useiden ohjelman oppilaiden kanssa, ja jokainen totesi toivovansa, että ohjelma olisi vielä pidempi. Johtuiko se siitä, että he pelkäsivät lähtevänsä norsunluutornista (Kruger Parkissa sijaitsevan Wildlife Collegen tapauksessa se on pikemminkin vehreä torni), vai siitä, että he eivät olleet vielä valmiita työelämään?

vähän molempia, he sanoivat, mutta he myös totesivat oppineensa niin paljon ohjelman ensimmäisenä vuotena, että he olivat hyvin tietoisia siitä, kuinka paljon enemmän oli Tiedettävää. Se kuulostaa rehellisyydeltä keneltä tahansa tiedonjanoiselta korkeakouluopiskelijalta kesken virkakautensa.

mutta yksi tapa, jolla SAWC-ohjelma toivoo muuttavansa nämä ei-perinteiset metsästäjät PH: ksi, on tarjota heille valtava annos kenttätyötä. Osana jokaista yksikköä, opiskelijat menevät tuhansia hehtaareja Kruger Park ympäröivän kampuksen ja työskennellä käytännön osa niiden koulutusta.

sinä päivänä, kun kävin, oppilaat osallistuivat yhteen päivittäisistä ”metsästysretkistään” eli käytännön kenttätunneista. Kokoonnuimme yliopiston seinien ulkopuolelle-seiniin, joihin on kytketty korkeajännitteiset sähkölinjat Leijonien hyökkäysten estämiseksi.

kenttäharjoituksen tarkoituksena on oppia lukemaan kappaleita, väijymään eläimiä, lukemaan eläinten käyttäytymistä, työskentelemään ”asiakkaan” (yleensä opiskelutoverin) kanssa ja jopa tappamaan eläimiä. Opiskelijat ovat lopettaneet useita kymmeniä norsuja, sarvikuonoja, Kafferipuhveleita ja virtahepoja. He poistivat neljä Leopardia ja useita leijonia.

kävelyn muita elementtejä ovat maaliammunta, yleensä mukana.375: t, ensiapusimulaatiot ja kasvien tunnistaminen.

kuten apulaisprofessori Gawie Lindeque, joka johtaa näitä vaelluksia, sanoi minulle: ”Nämä eivät ole kevytmielisiä kävelyretkiä. Aina kun lähdemme koulusta, oppilaat ovat tietoisia siitä, että jokin voi mennä pieleen. Voimme joutua syytteeseen. Kyseessä voi olla haavoittunut eläin. Voimme joutua viettämään yön ulkona.”

LION SPOOR ja RHINO DUNG
olin hyvin tietoinen runsaiden villieläinhavaintojen mahdollisuudesta kävellessämme pois kampukselta. Koska se sijaitsee Krugerin puiston alueella, villieläimiä suojellaan täällä. Ajaessamme kampukselle näimme impalalaumoja, kolmikon (enimmäkseen) Tyynenmeren norsuja, paviaanijoukkoja sekä muutamia gnuita ja hartebeisoja.

tiesimme, että huippupetojen on jaettava maisema saaliin kanssa, ja tulivoimamme kävelyllä vahvisti sen. Lindeque kantoi a .375 H&H. hänen oppilaansa Leslie Long kantoi toista. Ja toinen oppilas kantoi a: ta .300 voittoa. Mag.

ensimmäisen puolen kilometrin kävelyn aikana olimme löytäneet kirahvin jälkiä, sarvikuonon ryvettyneen, ja jäljitimme biisonilauman, johon kuului spoor yhdestä eläimestä, joka raahasi etummaista sorkkaa. ”Tuo on haavoittunut vanha daggan poika”, lindeque selitti.

”We should keep our eyes open for him, because he’ s notoriously cranky. Meidän on tapettava hänet pian. Ehkä tänään.”

tarkastimme valtavia lantakasoja, jotka oli talletettu edellisenä päivänä, analysoiden niiden sisältöä rehumieltymysten varalta. Lindeque poimi oksan yhdestä kasasta ja piteli sitä pystyssä. Sen raajassa oli 45 asteen siivu, aivan kuin se olisi leikattu mekaanisilla trimmereillä. ”Se on sarvikuono”, hän selitti oppilailleen. ”Norsut pureskelevat puun raajan, ja se näyttää melkein murskatulta. Sarvikuonot purevat, ja tämä viiste viittaa siihen.”

myöhemmin Leslie Long tarkasti erään juomapaikan ympärillä leijonan jälkiä. Hän kertoi, että se on leijona, koska sillä on kolme lohkoa lehtiön takaosassa. Hyeenajäljissä on vain kaksi lohkoa ja kynnenjälkiä. ”Täällä oppii joka päivä jotain”, Long kertoi minulle. ”Se on se juttu puskassa. Joka päivä oppii jotain.”

kestävyys
se, päätyykö Wildlife Collegen PH-ohjelma muuttamaan afrikkalaisen metsästyskulttuurin, jää nähtäväksi. Mutta kun lähdin, Sowry kertoi, että on olemassa todisteita siitä, että ohjelma on jo muuttamassa keskustelua perinteisen PH: n piilokulttuurin sisällä.

Sandy MacDonald, yksi arvostetuimmista afrikkalaisista PH: sta, on ottanut poikansa mukaan ensi vuoden ohjelmaan.

sowryn kohdalla hän suhtautuu oppilaille tarjoamaansa kokemukseen pitkästi.

”toivomme muuttavamme ei vain alaa vaan kokonaisen kulttuurin”, hän sanoo. ”Oppilaistamme voi tulla ammattimetsästäjiä, mutta heistä voi tulla myös luonnonsuojelijoita tai luonnonsuojelujärjestöjen tulevia johtajia. Toivomme tarjoavamme polun vaihtoehtoisille elinkeinoille, ei vain opiskelijoillemme vaan kaikille villieläintaloudessa mukana oleville afrikkalaisille.”