yksi turhauttavimmista seikoista UT: n kirjoitusten’ satunnaisessa ’(pikemminkin kuin järjestelmällisessä) luonteessa on se, ettei yksikään niistä kerro meille täsmällisiä yksityiskohtia siitä, mitä Jeesuksen ensimmäiset seuraajat tekivät kokoontuessaan yhteen’palvomaan’. (Käytän tässä lainausmerkkejä, koska UT ei koskaan todellisuudessa käytä sanaa ’palvonta’ siitä, mitä kristityt tekivät tavatessaan.) Kunpa Paavali olisi liittänyt kirjeeseensä Korintin ja palvelusjärjestyksen! Olisimme välttäneet satojen vuosien väittelyn kirkkokuntien välillä ja säästäneet itseltämme satojatuhansia tunteja liturgisessa tarkistuksessa—ja välttäneet jopa väittelyn siitä, kokoontummeko todella ’palvomaan’!

viimeisin Grove Worship-kirjanen on Colin Buchananin kirjoittama ja esittää kiinnostavan kysymyksen: otaksukaamme, että Heprealaiskirjeessä on vihjeitä siitä, mitä tapahtui, kun uskovat kokoontuivat? Colin on hyvin varustautunut kysymään tätä, sillä hän ei ole vain elinikäinen kommentaattori ja Englannin kirkon jumalanpalveluksen ja liturgian ajattelun edistäjä, vaan myös klassisesti koulutettu ja erinomainen eksegeetti.

Colin aloittaa tutkimalla kielemme ongelmaa. ’Palvonta’ on sana, jota monet käyttävät kuvaillessaan sitä, mitä tapahtuu, kun kokoonnumme yhteen, vaikka jotkut käyttävätkin sanaa kristillisestä elämästä tai tunteesta päästä lähelle Jumalaa tai jostakin palveluksen osasta (yleensä laulamisesta). UT: ssa on kuusi kreikankielistä sanaa, jotka on käännetty ’palvonnaksi’, mutta viittä niistä ei koskaan käytetä yhtymän kokoontumiseen viitaten.

jäljelle jää yksi verbi, jossa on vain yksi esiintymä niin sanotussa palvontayhteydessä. Onko tämä leitourge?, sana ” liturgiamme takana.’Sen alkuperä merkitsee myös’ palveluksen antamista ’-400—luvulla eKr.Ateenassa palveluksen antamista yhteisölle-mutta Vanhan testamentin kääntäjät poimivat sen kreikaksi käytettäväksi pappispalvelukseen.”Uudessa testamentissa, tässä yhdessä käytössä Apt. 13.2, Se selvästi luonnehtii seurakunnan kirkollista toimintaa opetuslasten toimesta Antiokiassa, ja se käännetään yleensä seurakunnaksi ’Herran palveleminen’ tai jopa ’Herran palvominen’—ja se istuu mukavasti muiden siihen liittyvien toimintojen kanssa siinä vaiheessa—paastoaminen, Herran sanan kuuleminen, rukoileminen ja kätten asettaminen Barnabaan ja Sauluksen päälle ’erottamaan’ heidät heidän erityiseen lähetyspalvelukseensa. Tämä jakso antaa meille avaimen tehtäväämme. Sillä Uusi testamentti todistaa eri tavoin, että opetuslapset kokoontuvat yhteen yhteistoimintatarkoituksissaan, mukaan lukien sanan palveleminen toisilleen, opettaminen, profetoiminen, rukoileminen, laulaminen, Herran ehtoollisen jakaminen, virkailijoiden valtuuttaminen, almujen kerääminen ja jopa kurin antaminen—kaikki Jumalan ylistämistä silmällä pitäen, kristillisen kertomuksen kertominen, anomustensa esittäminen Jumalalle sekä toistensa sitouttaminen ja rakentaminen uskossaan. Mutta ei ole yhtä teknistä sanaa, yhtä yleisnimitystä, kuten ’palvontamme’, joka kuvaa sitä-yksinkertaisesti opetuslapset ’kokoontuivat yhteen’ (Apt. 4.31),’ kokoontuivat yhteen ’(Apt. 20.7),’ kokoontuivat kirkkoon ’(1 Kor. 11.18; 14.26), eikä heidän pitänyt luopua ’yhteen kokoontumisesta’.’ (10.25)…

luemme kirjeen oppiaksemme, mitä kirjoittaja kertoo kristillisen seurakunnan luonteesta ja toiminnasta… mitkä teot ovat tunnusomaisia Jumalan seurakunnalle, kun se kokoontuu?

Colin esittää sitten lyhyen johdannon Heprealaiskirjeeseen ja esittelee sen keskeiset teologiset teemat, muun muassa näkyvän teeman Kristuksen pappeudesta. Ohimennen hän esittää huomautuksen ’pappi’ – termin käytöstä kristityistä evankeliuminpalvelijoista.

mitä pitäisi tehdä yleisestä anglikaanisesta kielenkäytöstä, jolla pappeja kutsutaan papeiksi? Uusi testamentti ei koskaan käytä hiereuksen runkoa, joka suomennoksissa on käännetty ’papiksi’, tarkoittamaan kirkon vihittyjä pappeja. Kuitenkin englannin sana’ priest’, jota käytetään hiereuksen kääntämiseen Raamatussa, on itsessään etymologisesti turmelus Kreikan presbuteroksesta, jonka Raamattu kääntää vanhimmaksi. Kreikaksi ero on selvä-vanhimmat ovat kristittyjä johtajia, ja’ pappi ’- varsi tulee vain Vanhan testamentin papeilla, Jeesuksella meidän ylimmäisenä pappinamme ja koko seurakunnalla’ pappeutena ’ (kuten esimerkiksi 1 Piet 2.9), mutta ei kristityillä papeilla tai johtajilla. Papeilla on monia arvonimiä (vanhimmat, piispat, pastorit, opettajat ja niin edelleen), mutta heillä ei ole ’pappeja’ (hiereis). Evankeliuminpalvelijoita ei juuri esiinny tässä kirjeessä, ja kun he esiintyvät, heillä ei ole mitään erityistä yhteyttä evankeliuminpalvelijoina Kristuksen pappeuteen. On siis mahdotonta johtaa otaksuttua ’pappeutta’, joka heillä on, siitä hyvin määritellystä (ja luovuttamattomasta) pappeudesta, joka hänellä yksin on. Anglikaaniset Uskonpuhdistajat palvelivat meitä huonosti säilyttäessään ’ papit ’liturgiassa, ja meitä palvelee nyt hyvin’ presbyteerien ’ vaiheittainen paluu, mitä Anglikaanisten uskovien pitäisi rohkaista. Lopuksi Uusi testamentti ei tee minkäänlaista yhteyttä pappeuden ja eukaristian johtamisen välillä.

keskeinen luku tarkastelee sitten Heprealaiskirjeen sisällä olevaa kieltä, joka saattaisi kertoa, mitä heidän kokoontuessaan tapahtui. Näitä ovat: kokoontuminen etsimään pääsyä Jumalan läsnäoloon; Jeesuksen kohtaaminen; Raamatun sanan kuuleminen, johon sisältyy sen lukeminen, tieto siitä, että Jeesus täyttää kaikki Jumalan lupaukset, ja rohkaisun vastaanottaminen uskolliseen elämään; ylistyksen esittäminen; esirukous; koko pyhimysten joukon tunnustaminen, mukaan lukien edesmenneet; resurssien käytännön jakaminen; seremoniallisuuden tai lakihenkisyyden välttäminen.

jos tämä kirje olisi kristillisten konventtien pääoppaamme, niin mitä me siten oppisimme?

uskovaiset tapasivat toisensa uskovaisina ja kokoontuivat rohkaisemaan ja tukemaan toisiaan sekä hengellisin että aineellisin keinoin, jakaen Kristuksen totuutta ja jakaen ruokaa ja muita välttämättömyyksiä. Vallitsevana on kaksi näkökulmaa, joista kummassakin ”Jeesukseen katsominen” on keskeisellä sijalla: pyrkimys päästä pois maailman pahoista teistä (13.13) ja ”päivän lähestymisen näkeminen” (10.25). Toistemme aineellisten tarpeiden tyydyttäminen oli olennainen osa agendaa. Asialistan yleisenä piirteenä oli kuitenkin sana. Sitä opetettiin johtajien kehotuksena korostaen suuresti Vanhan testamentin täyttymistä Jeesuksessa. Mutta se antoi myös keskinäistä rohkaisua ihmisten keskuudessa: he kertoivat kokemuksistaan kristittyinä elämisestä usein vihamielisessä ympäristössä; he olivat valmiita kiittämään ja ylistämään Jumalaa; ja esirukous uskovien puolesta oli myös osa mallia muualla. Sitä, lauloivatko he, emme voi tietää, mutta muualla Uudessa testamentissa oleva ylistys merkitsi laulua, ja edellä mainittu psalmodian koko kylläisyys viittaa myös lauluagendaan; se, pitivätkö he Herran ehtoollista ja kuinka usein, on meiltä piilossa. Emme tiedä, oliko heidän kokouksilleen kehitetty rutiini—liturgia—, mutta seurattavien johtajien olemassaolo (13.17) viittaa siihen, että kokoukset oli määrätty. Yhtenäistä kuvaa ei ole saatavilla, mutta kokosimme tämän osittaisen kuvan kirjeessä olevista elävistä todisteista.; tässä kuvassa havaitsemme ensin Jeesuksen persoonan, heidän suuren ylimmäisen pappinsa, absoluuttisen keskeisyyden ja sitten heidän Oman läsnäolonsa ylimmäisen pappinsa kanssa esiripun takaisessa maailmassa. Sen pitäisi täyttää katseemme ja häikäistä mielikuvituksemme.

kirjanen päättyy kolmeen liitteeseen, joissa tarkastellaan kasteen ja ehtoollisen roolia Heprealaiskirjeessä, kirjaimen käyttöä anglikaanisessa liturgiassa sekä ehdotuksia uudeksi liturgiaksi kirjeen tekstin perusteella. Se on hienoa luettavaa ja klassista Buchanania siinä, että siinä yhdistyvät selkeys, lujuus ja oivalluksen tuoreus—sekä Heprealaiskirjeeseen kirjeenä että yrityspalvonnan tehtävään. Huomaat ajattelevasi uudelleen ja esittäväsi itsellesi kysymyksiä pitkään voimassa olleista oletuksista ja käytännöistä.

vihkon voi tilata 3,95 punnan post-ilmaiseksi Isossa-Britanniassa The Groven verkkosivuilta.

Seuraa minua Twitterissä @psephizo. Tykkään Facebook-sivustani.

suuri osa työstäni on tehty freelancerina. Jos olet arvostanut tätä viestiä, harkitsisitko lahjoittamista £1.20 kuukaudessa tukemaan tuotantoa tämän blogin?