otsikko huusi huomiota: ”vain kolmasosa Yhdysvaltain katolilaisista on samaa mieltä kirkkonsa kanssa siitä, että ehtoollinen on ruumis, Kristuksen veri.”

näin Pew Research tyrkytti” faktapankki ” -artikkelia transubstantiaatiosta. Karu johtopäätös tuli heti alussa:

”itse asiassa lähes seitsemän kymmenestä katolilaisesta (69%) sanoo henkilökohtaisesti uskovansa, että katolisessa messussa ehtoollisessa käytetty leipä ja viini ’ovat Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren vertauskuvia.’Vain kolmannes Yhdysvaltain katolilaisista (31%) sanoo uskovansa, että ’katolisen messun aikana leivästä ja viinistä tulee todellisuudessa Jeesuksen ruumis ja veri.'”

Shokkiaallot seurasivat pian perässä.

näiden väitteiden kiistäjien joukossa on piispa Robert Barron, joka on kiistatta aikamme tunnetuin katolinen apologeetti. ”Animoidussa” videovastauksessa hän katsoo PEW ’ n tietojen vahvistavan kaksi ahdistavaa todellisuutta evankelioimisen nykyisestä tilasta.

piispan omat sanat sytyttävät tulen siihen, mitä hän yleisesti kutsuu kirkon (kaikenlaisten) kasvattajien ”massiiviseksi epäonnistumiseksi” omien perinteidemme jatkamisessa. Tarkemmin hän viittaa kirkon luonnostaan turhaan mentaliteettiin, jonka mukaan voimme erottaa apologetiikan (ideoiden puolustamisen) ja pastoraalisen ystävällisyyden (kilttinä olemisen), ja meidän tulisi erottaa huoli opista (ydinuskomukset) ja sosiaalityöstä (oikeudenmukaisuus toiminnassa).

piispa on oikeassa.

uskomme syntyy ja ilmenee teologiassa (puhe Jumalasta). Teologia puolestaan on edelleen ”ymmärrystä etsivää uskoa”, kuten Pyhä Anselm asian aikoinaan määritteli. Mitä uskomme, yritämme ymmärtää edelleen; kun ymmärrämme edelleen, uskomme syvemmin. Uskossa kasvaminen merkitsee Jumalan etsimisen syklistä prosessia.

erilainen tutkimus, erilaiset tulokset

jotta ymmärtäisimme, miten tutkimusraportit sopivat tähän hakuprosessiin, meidän on arvostettava sitä, miten tiedot on johdettu. Muuten otsikoista tulee sellaisten totuuksien airueita, jotka eivät ehkä pidä paikkaansa.

yksi huomioon otettava tekijä on otoksen koko. Catholic Leadership Instituten hallinnoima Disciple Maker Index on tällä hetkellä kartoittanut 131 845 katolilaista eri puolilla maata useista seurakuntaelämään liittyvistä aiheista. (Sitä vastoin PEW-tutkimus perustui 1 835 katolilaiseen, joiden otos oli yhteensä 10 971.)

kysyttäessä uskon opeista seitsemänkymmentäkaksi prosenttia DMI: n vastanneista yhtyi vahvasti toteamukseen ”henkilökohtaisesti uskon ehtoollisen todella olevan Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri.”Vielä yhdeksäntoista prosenttia oli samaa mieltä tuon lausunnon kanssa. Se on lähes 120000 katolilaista väittää olevansa samaa mieltä siitä, mitä kirkko opettaa, verrattuna 569 vastaajaa korostettiin PEW otsikko. (Huomaamme , että DMI: n vastaajat raportoivat huomattavan suuren viikoittaisen Messukäynnin määrän, mikä todennäköisesti edistää suurempaa yksimielisyyttä kirkon opetuksen kanssa kuin Pew-tutkimuksessa on raportoitu.)

Words, Words, Words

toinen pohdittava tekijä koskee tutkimuksen sanamuotoa. Kuten Mark Gray Apostolaatin (Cara) soveltavan tutkimuksen keskuksesta huomauttaa, kerätyt tiedot riippuvat esitetyistä kysymyksistä.

PEW-tutkimus viittasi Jeesuksen ”todelliseen” läsnäoloon leivässä ja viinissä verrattuna siihen, että leipä ja viini olisivat (pelkkiä) tuon läsnäolon vertauskuvia. Grayn teorian mukaan Kristuksen ”todellisen” läsnäolon kysyminen ehtoollisessa olisi sen sijaan tuottanut erilaisia tuloksia, koska ”aktuaalinen” tarkoittaa yleisessä kielenkäytössä yleensä ”tosiasiallista läsnäoloa empiirisen havainnoinnin todistamana.”Katsotaan, osoittautuuko tämä todeksi, kun CARA testaa kysymystä myöhemmin tänä vuonna.

siihen asti katolisilla teologeilla ja opettajilla on aina työtä viestiessään uskoa Jeesuksen Kristuksen todelliseen läsnäoloon ehtoollisessa, sillä transsubstantiaation käsite ja todellisuus on edelleen ”ehtymätön mysteeri.”Mutta haaste ei vapauta meitä vastuusta juurruttaa jokaiseen sukupolveen Keskeiset totuudet siitä, mitä uskomme.

tyhjä usko johtaa tyhjiin penkkeihin

joten myös uskollisilla on velvollisuus etsiä yhä kypsempää ymmärrystä siitä, mitä he uskovat. Se ymmärrys ei katoa otsikoista, eikä sitä muodostu datasta. Se vaatii Täydennyskoulutusta, paljon enemmän kuin mitä seurakuntakoulussa tai katekeesissa opetettiin. Jos uskollamme on todella merkitystä, haluamme ymmärtää, mitä se todella merkitsee.

erään paikallisen katolisen peruskoulun veteraaniopettaja muistutti äskettäin, miksi tämä aihe on niin tärkeä. Hän pohti ääneen tämän tuntisuunnitelman mahdollisia vaikutuksia uusien oppilaidensa Eucharist-oppimissarjaan.:

”ihmiset eivät mene messuun, koska he eivät usko todelliseen läsnäoloon, eivätkä he usko todelliseen läsnäoloon, koska jos se olisi totta, eivätkö kirkot olisi täynnä?”

siinä on opetus meille kaikille.

mitä sinä ja seurakuntasi voitte tehdä katolilaisten todellisen läsnäolon lisäämiseksi? Jaa ideasi sivun alareunassa olevissa kommenteissa.

Helatorstai-blogi kiittää katolista Johtajainstituuttia IS: n artikkelin kirjoittamisesta.

Voit Myös Pitää:

kohti rakkauden palauttamista ehtoolliseen

7 kymmenestä katolisesta ei usko todelliseen läsnäoloon. Mitä mieltä olemme siitä?

arkkipiispa Bergoglion (paavi Franciscus) valvoma eukaristinen ihme

noin Fr. Thomas Dailey

Fr. Tom Dailey, pappi Oblates of St. Francis de Sales (SVT), toimii tutkijana ja hengellinen neuvonantaja katolinen Leadership Institute Wayne, PA. Hän toimii John Cardinal Foleyn homiletiikan ja sosiaalisen viestinnän professorina Saint Charles Borromeon seminaarissa Philadelphian arkkihiippakunnassa. Hän kirjoittaa kuukausittain kolumnia ja tekee satunnaisia podcasteja CatholicPhilly.com. Tsekkaa hänen ominaisuutensa CatholicSpeakers.com