”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä tullaan kutsumaan Jumalan pojiksi.” (Matt. 5:9)
kaksi lasta tulee ulvoen keittiöön. Yhdellä on lelu. Toinen väittää, että hän laski sen hetkeksi alas, kun hän meni vessaan. Pastavesi kiehuu yli. Lasten kitinä on kuin nauloja liitutaulussa. Äänensävyyn, jota tuskin voi luokitella sivistyneeksi, Äiti ehdottaa, että jokainen lapsi löytää eri huoneen, johon mennä.
rauha jatkuu. Vai onko?
joka päivä, Satana tällaisena hetkenä, sinä ja minä pyrimme siihen, mitä ajattelemme rauhaksi. Mutta jos kaksi lasta kytee huoneessaan ja suunnittelee, miten kostaa heitä kohdannut paha, voimmeko todella sanoa, että olemme saaneet aikaan rauhan? Vai olemmeko vain lykänneet konfliktia?
mielestäni meidän määritelmämme rauhasta on liian kapea, liian lyhytnäköinen ja liian itsekeskeinen.
Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä tullaan kutsumaan Jumalan tyttäriksi.” (Matt.5:9)
Jeesuksen ei tarvinnut käskeä meitä välttämään konflikteja tai suojelemaan omaa rauhallisuuttamme. Sitä me teemme luonnollisesti. Sen sijaan sellainen ihminen, jolle Kristus antaa siunauksensa, on se, joka tuo tosi rauhan toisille.
heprean rauhaa tarkoittava sana shalom tarkoittaa harmoniaa, eheyttä, vaurautta ja hyvinvointia. Me näemme tämän rauhan rikkaamman merkityksen Mark. 5: ssä, kun Jeesus parantaa naisen vuodolla: ”ja hän sanoi hänelle: ’Tytär, uskosi on tehnyt sinut terveeksi; Mene rauhassa ja parane sairaudestasi.”Hän käveli pois kohdattuaan Vapahtajan eheyden, menestyksen kanssa.ja sosiaaliavustusta. Hän sai rauhan.
en tiedä sinusta, mutta kun kaaos syntyy, minun on lakattava ajattelemasta ” Miten voin lepyttää tämän ihmisen? Isä, Miten voin palauttaa hyvinvoinnin tänne?”Olen varma, että vastaus ei tule olemaan helppo eikä se tule olemaan yhtä nopea ”korjaus” kuin eripuran lykkääminen, Mutta Jeesus sanoo, että tulee olemaan siunaus.
mitä käytännön toimia voimme siis ottaa, kun on konflikteja ja meillä on mahdollisuus olla rauhantekijöitä?
tässä kolme käytännön askelta rauhantekijäksi ryhtymiseen.
rukoilkaa hartaasti ja ensin
samalla kun Raamattu kutsuu meitä sovinnon palvelijoiksi, on tärkeää tunnustaa, että vain Jumala voi antaa sellaista nöyryyttä, voimaa, päättäväisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja armoa, jota todellinen rauha vaatii. Uskolliset ykseysyritykset ovat meidän vastuullamme, mutta olemme Jumalan armoilla niiden tulosten suhteen. Puhu hänelle. Rukoile Jumalalta, että hän antaisi sinulle tarkkanäköisyyttä ja myötätuntoa ja valmistaisi ne ihmiset, joiden kanssa kamppailet, mielekkäälle matkalle kohti rauhaa. Jeesus rukoili ykseytemme puolesta; näyttää sopivalta, että meidänkin pitäisi rukoilla sitä. Jaakob 3: 18, filippiläisille 4:7, Sananlaskut 16:7 ja Psalmi 29:11.
Kuuntele rakastavasti
Älä tee oletuksia toisen näkökannasta tai kokemuksesta, vaan kysy häneltä siitä. Älä tuomitse veljeäsi kilometrin päästä äläkä anna katkeruuden muhia sydämessäsi; käy vaikea keskustelu. Myötätuntoinen kuunteleminen on voimakasta, ja se, että jonkun kokemus on pätevä, voi rakentaa siltoja. 1. Joh. 4: 20, Room. 12:5,10 ja 1.Tim. 5: 1-2.
nuhtele tarvittaessa
petos on vaarallista. Synti on sortavaa. Jos sen jälkeen, kun olet rukoillut ja kuullut, mitä on toisen sydämessä, sinusta tuntuu, että jokin synti heidän puoleltaan aiheuttaa epäsopua, sinun velvollisuutesi on nöyrästi nuhdella heitä. Ihmisinä, jotka pystyvät itse tulemaan petetyiksi, me oikaisemme kunnioittavasti. Koska me olemme heidän parhaakseen ja ennallistamisekseen, niin me käännämme heidät takaisin siihen, mitä Jumala aikoo. Rauhantekijät eivät välttele vaikeita keskusteluja, kun jonkun hengellinen hyvinvointi on vaakalaudalla. Jakeet inspiraation saamiseksi: Room. 12: 1-21, 1. Kor. 12: 26, 1. Tim. 5:1-2 ja Sananlaskut 17:17.
huuhtele ja toista
prosessi ei lopu. Vaikka rauha palautettaisiinkin, se haastetaan pian uudelleen. Sinnittele. Pysy sitoutuneena rauhaan ja läheisiisi.
”pyrkikää ennallistukseen, lohduttakaa toisianne, sopikaa toisianne, eläkää rauhassa; ja rakkauden ja rauhan Jumala on kanssanne.”(2. 13:11)
Julkaistu 25. Tammikuuta 2018