joskus oletetaan, että keskenmenon uhreilla on oltava oikeus korvaukseen, erityisesti jos he ovat viettäneet aikaa tutkintavankeudessa ennen armahdustaan tai tuomionsa kumoamista. Näin ei kuitenkaan ole: korvaukset ovat pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

huhtikuuhun 2006 asti hallitus hoiti kahta korvausjärjestelmää väärien tuomioiden uhreille Englannissa ja Walesissa: harkinnanvarainen ja lakisääteinen järjestelmä. Harkinnanvarainen järjestelmä on kuitenkin sittemmin poistettu. Lakisääteinen järjestelmä antaa oikeusministerille harkintavallan maksaa korvauksia väärin tuomitulle henkilölle ”kun hänen tuomionsa on kumottu tai hänet on armahdettu sillä perusteella, että uusi tai vasta paljastunut seikka osoittaa kiistattomasti, että on tapahtunut väärä tuomio”.

vuonna 2011 korkein oikeus linjasi, että ”oikeusmurhan” merkitys lakisääteisessä järjestelmässä ei saa rajoittua hakijoihin, jotka pystyvät vakuuttavasti osoittamaan syyttömyytensä. Sen sijaan se tulisi ulottaa tapauksiin, joissa uusi tai vasta paljastunut seikka ”heikentää vastaajaa vastaan esitettyä todistusaineistoa niin paljon, ettei mikään tuomio voisi mitenkään perustua siihen”. Hallitus on kuitenkin sittemmin säätänyt lakeja tämän päätöksen vaikutusten kumoamiseksi.; Maaliskuun 13 päivänä 2014 tai sen jälkeen tehtyjen hakemusten osalta on tapahtunut tuomiovirhe, ”jos ja vain jos Uusi tai vasta paljastunut tosiseikka osoittaa kiistattomasti, että henkilö ei ole syyllistynyt rikokseen”.

jos valtiosihteeri päättää, että hakija on oikeutettu 133 pykälän mukaiseen korvaukseen, riippumattoman arvioijan on ratkaistava, kuinka paljon korvausta on myönnettävä. Hän voi tehdä vähennyksiä tuomioon vaikuttaneesta hakijan käytöksestä, tämän rikosrekisteristä ja”säästyneistä elinkustannuksista”. Maksettavan korvauksen enimmäismäärä on miljoona puntaa tapauksissa, joissa hakija on ollut vangittuna vähintään 10 vuotta, tai 500 000 puntaa kaikissa muissa tapauksissa.