näitä kahta ohjaavaa kriteeriä on nyt mukautettu vähimmäispalkkaneuvottelujen yleisten parametrien asettamiseksi. Lisäksi tasoa määritettäessä otetaan yleensä huomioon useita kotityösektorin erityispiirteitä, mukaan lukien erilaiset työllistämiskäytännöt, jotta voidaan ottaa huomioon kotona asuvien ja kotona asuvien työntekijöiden työaikajärjestelyt, heidän keskimääräinen viikkotuntinsa ja luontoissuorituksia koskevat käytännöt.

kotityön työllistämiskäytännöt ja-tyypit

kotityöntekijöiden keskuudessa on erilaisia työjärjestelyjä, jotka luovat alaryhmiä alalle. Yksi merkittävä ero on kotityöntekijöiden, jotka asuvat työnantajansa kodeissa, ja niiden, jotka asuvat omassa kodissaan (asuvat ulkona). Ulkona asuvista osa työskentelee kokopäiväisesti yhden perheen palveluksessa, kun taas toiset työskentelevät päivittäin tai tunneittain useissa kotitalouksissa viikon tai jopa yhden päivän aikana.
ILO: n tuoreissa arvioissa on todettu, että kotityöntekijät tekevät yleensä joitakin pisimmistä ja arvaamattomimmista työajoista.1 Ne, jotka asuvat, ovat erityisen alttiita pitkille työpäiville, koska he jäävät työnantajiensa koteihin. Kotityöntekijöiden keskimääräinen viikkotyöaika onkin yleensä korkeampi kuin kotona asuvien.
Chilessä asuvat kotitaloustyöntekijät työskentelivät vuonna 2000 keskimäärin 67,6 tuntia viikossa, kun taas kotona asuvat tekivät keskimäärin huomattavasti kohtuullisemmat 40 tuntia.2 Filippiineillä 51 prosenttia naispuolisista ja 38 prosenttia miespuolisista vakituisista työntekijöistä työskenteli vähintään 61 tuntia viikossa vuonna 2010 – noin kolmannes kirjasi työskentelevänsä keskimäärin kaksi tuntia enemmän päivässä kuin kotiapulaiset. 3
tällaiset pitkät työajat johtuvat osittain siitä, että työntekijät ovat jääneet työaikaa rajoittavien säännösten ulkopuolelle. ILO arvioi,että 56,6 prosentilla kotityöntekijöistä ei ole lakisääteisiä rajoja normaalille viikkotunnilleen, 4 ja 44,9 prosentilla ei ole oikeutta viikkolepoon. 5
hallitusten ja työmarkkinaosapuolten olisi vähimmäispalkan asettamisessa otettava huomioon, onko kotityöntekijöillä oikeus rajoittaa normaaleja viikkotunteja, vuorokausilepoa ja viikkolepoa ja onko heillä ylityösuoja – monilla ei ole.
tällaiset suojelut ovat tarpeen kotityöntekijöiden ihmis-ja työoikeuksien turvaamiseksi ja myös vähimmäispalkan vahvistamisprosessin helpottamiseksi.
näissä työsuhteissa saatetaan nähdä erilaisia käytäntöjä palkanmuodostuksessa ja palkanmaksussa. Kotityöntekijälle voidaan esimerkiksi maksaa tunti -, viikko-tai kuukausipalkkaa, kun taas kotityöntekijälle maksetaan usein viikko-tai kuukausipalkkaa. Kuukausipalkka ilman tiukkoja työaikarajoituksia tai oikeutta ylityökorvauksiin vaarantaa kotityöntekijöiden liian pitkät työpäivät, mikä alentaa käytännössä tuntipalkan kohtuuttoman alhaiseksi.
Kotityöntekijöille maksetaan usein osittain luontoismaksua. Koska he asuvat työnantajan taloudessa, työnantaja maksaa joskus vielä pienempää palkkaa olettaen, että osa työntekijän päivittäisistä elinkustannuksista katetaan työnantajan kanssa asumisella. Tämä voi asettaa kotityöntekijät haavoittuvaan asemaan.
vastaavasti kotitaloustyöntekijöillä, joille maksetaan osittain luontoismuotoista palkkaa, on riski, että he eivät saa riittävästi rahatuloja elättääkseen omia perheenjäseniään, osallistuakseen sosiaaliturvaan tai säästääkseen tulevia tarpeita varten. Kun työntekijälle tarjotaan käteisen sijaan majoitusta, työntekijät joutuvat erityisen alttiiksi väärinkäytöksille. Jos heidän on yhtäkkiä löydettävä vaihtoehtoinen Majoitus, heillä voi olla hyvin vähän rahaa taskussaan. Tämän vuoksi työntekijät joutuvat usein hyväksikäyttötilanteisiin,joista he ovat muuten saattaneet päättää paeta.
kotityöntekijöiden todellinen rahapalkka on siis läheisesti yhteydessä heidän työaikaansa ja luontoismuotoisen palkan osuuteen. Muita työntekijöitä vastaavaa kuukausipalkkaa ansaitsevat kotityöntekijät saattavat silti ansaita verrattain vähän palkkaa, jos he todellisuudessa tekevät 60-tuntista työviikkoa. Näin ollen vähimmäispalkkasuojaan olisi ihanteellisesti liitettävä työaikarajoitukset ja oikeus ylityökorvauksiin.
päättäjät voivat myös harkita asuvien ja asuvien työntekijöiden erillistä palkkatasoa. Kun yleinen käytäntö on, että suuri osa palkasta maksetaan luontoissuorituksena, palkkataso olisi edelleen asetettava sellaiseksi, että työntekijät saavat rahana riittävästi rahaa voidakseen huolehtia tulevasta taloudellisesta hyvinvoinnistaan sekä omasta perheestään. Poliittiset päättäjät voivat myös harkita luontoissuoritusten kieltämistä osana vähimmäispalkkaa siten, että luontoissuoritukset sallitaan ainoastaan tämän kynnysarvon ylittävinä (KS.Tekniset huomautukset 1, 2 & 3).
1 ILO (2013). Kotityöntekijät kaikkialla maailmassa: maailmanlaajuiset ja alueelliset tilastot ja oikeusturvan laajuus (Geneve, ILO).
2 sama
3 ILO, Domestic Workers in the Philippines: Profile and Working Conditions (Geneve, ILO).
4 ILO (2013). Kotityöntekijät kaikkialla maailmassa: maailmanlaajuiset ja alueelliset tilastot ja oikeusturvan laajuus (Geneve, ILO). s.61.
5 sama. S.63.