” How, then shall we live?”

yllä oleva lainaus on Leo Tolstoilta. Sitaatti esitettiin haasteena hänen lukijoilleen. Haaste, kun yksi lukee katkelman historiasta, pala Raamattua, romaani, jne. onko ”mitä väliä sillä on?, ”in how we live and / or think about living. Tolstoi uskoi, että suuren kirjallisuuden todellinen koetinkivi oli se, että se vaikutti positiivisesti lukijoihinsa elävinä.

lukutyylini on kursiivinen. Jätän toisten huoleksi kaataa jokaisen lauseen, jokaisen painetun sanan eritellä perusteellisesti, mitä sanotaan Ja sanotaan, ja niin edelleen. Itse yritän nopeasti lukea saadakseni kokonaiskuvan siitä, mitä kirjoittaja sanoo, oppia siitä ja päättää, onko sillä minulle merkitystä vai pitäisi.

kuten tämän blogin vakituinen lukija tietää, keskityn yleensä vain yhteen (Lue: laiskuuteen) kolmesta yhteisestä lectionaarisesta kirjoituksesta kommentoitavaksi. Jostain syystä, mahdollisesti Hengen ohjaamana, minusta tuntuu, että jokainen näistä kolmesta on tänään erittäin arvokas. Joten tässä menee…

Psalmi 73, jonka otsikkona on ” Aasafin Psalmi.”Tämä Psalmi käsittelee jumalattomien menestyksen ongelmaa. Toisinaan näyttää vallitsevan ristiriita sen israelilaisen ihanteen välillä, että hän elää rehellistä elämää eikä menesty, ja sen välillä, että hän elää jumalattomasti ja rikastuu. Kun elämää mitataan tarkoin hyvinvoinnin perusteella sen kaikissa muodoissa, näyttää siltä, että paha tie on paras. Tämä järkeily hajoaa, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen saadakseen neuvoja (jae 17) ja hänelle opetetaan, ettei jumalattomilla ole todellista tulevaisuutta (vv. 18-20). Jumalan seuraajilla, joita usein kutsutaan vanhurskaiksi, on perintö ja tulevaisuus (vv. 23-26).

Joona 3: 1-10. Ninive oli antiikin suurimpia kaupunkeja. Joonan on pakko saarnata siellä pelastaakseen kaupungin Jumalan tuomiolta. Sen jälkeen tapahtui suurin herätys muistiin merkityn historian aikana (jae 10). Mikään tässä kirjassa esitetyistä fyysisistä ihmeistä ei vedä vertoja tämän hengellisen ihmeen ihmeelle ja laajuudelle. Nykyajan vastine olisi evankeliumin saarnaaminen Chicagossa, joka saa jokaisen kaupungissa omistamaan elämäntapansa ja elämäntapansa hänelle.

lopuksi tässä 2.Piet. 3:8-13 kohdassa todetaan, että ihmisen käsitys ajasta (jae 8) on merkityksetön. Ihmissilmistä näyttää hitaalta se, että Jumala osoittaa armoa kärsivällisyytensä avulla. Mainittu (jae 9) on Jumalan tahto. Muistan äitini kertoneen minulle lapsena, ettei Jumalan tahdollakaan ole merkitystä. Raamatussa on kolme Jumalan tahdon piirrettä: 1) hänen suvereeni tahtonsa (Jes. 46: 9-11, Dan. 4:17, 35, Hepr. 2: 4), (2) hänen moraalinen tahtonsa/lakinsa (Mk. 3: 35, Ef. 6: 6), ja (3) hänen halunsa (hes. 33: 11, Matt. 23:37). Suvereeni tahto on varma, moraalista tahtoa/lakeja noudatetaan eivätkä ihmiset noudata niitä – ne ovat valinnaisia, ja Jumalan haluja noudatetaan vain siinä määrin kuin hänen suvereeni tahtonsa niihin sisällyttää. Jumala ei halua kenenkään hukkuvan, mutta on selvää, että jotkut eivät tule pelastukseen (Ilm. 21: 8). Syy tähän ei ole selvä ihmisen tasolla, vain jumalallinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.