kuvaus
1941 Farthing, kuningas Yrjö VI, Wren Design
vuoden 1941 Farthing, kuningas Yrjö VI, Wren Design oli pieni brittiläinen kolikko, jonka arvo oli neljännes vanhasta pennistä. Se lyötiin viimeksi vuonna 1956. Nimi juontuu anglosaksisesta sanasta feorthing tai fourthling, joka tarkoittaa neljättä osaa.
Farthings lyötiin hopeaan jo 1200-luvulla Edvard I: n aikana, vaikka niitä saatettiin lyödä aikaisemmin Henrik III: n aikana. Varhaiset esimerkit ovat harvinaisia. Vuoden 1707 Unionilain (joka yhdisti Englannin ja Skotlannin) jälkeen kuparipieruja lyötiin säännöllisemmin.
vuonna 1799 Matthew Boulton alkoi valmistaa pieruja höyrykäyttöisessä Birminghamin tehtaassaan (kuuluisa kärrynpyörän pennin ja kahden pennin valmistuksesta). Kääntöpuolella oli merkintä ”1 FARTHING”, joka oli ensimmäinen kerta, kun nimellisarvo esiintyi Brittiläisessä tai englantilaisessa kolikossa. Se oli myös ensimmäinen kolikko, jonka päiväys oli samalla puolella monarkin kanssa. Boulton teki lisää vuonna 1806 ennen kuin kuninkaallinen rahapaja otti vallan vuonna 1821.
Farthingia valmistettiin Yrjö IV: n ja Vilhelm IV: n johdolla ja suunnitelmana oli yleensä pieni versio Pennystä, jonka kääntöpuolella oli Britannia. Pieruja lyötiin useimpina Viktorian hallintovuosina. Viktoria oli ainoa monarkki, jolla oli kaksi obversia: ”Nutturapää” ja vanha eli ”hunnutettu” Pää.
vuoteen 1860 mennessä hallitus päätti siirtyä kuparista metalliseoksiin kolikoiden laadun parantamiseksi. Pennejä, puolipennejä ja farthingeja lyötiin pronssille sekä Birminghamissa että Royal mintissä. Pronssi on 95% kuparia, 4% tinaa ja 1% sinkkiä ja tätä käytettiin vain pienin muutoksin farthingin loppuun 1956 asti.
Farthingeja lyötiin edelleen lähes joka vuosi ja muotoilu oli sama kuin penniäkin (kääntöpuolella Britannia). Edward VIII farthingia suunniteltiin vuonna 1936, mutta yhtään niistä ei varsinaisesti tehty tuotannossa. Vuonna 1937 Farthing sai vihdoin oman ainutlaatuisen kääntöpuolensa: taiteilija Harold Wilson Parkerin suunnitteleman wren.
1950-luvulle tultaessa inflaatio oli nakertanut farthingin kulutusvoimaa (joka oli vain 1/960 puntaa) ja sen myötä kansan tuen. Valmistus lopetettiin vuoden 1956 jälkeen ja kolikko lakkasi olemasta laillinen maksuväline 31.joulukuuta 1960 jälkeen.